Lounais-Häme Forssa

Läsnäolo on parasta hoitoa surevalle – Rakkaan menetys voi lamaannuttaa, ja siksi läheisiltä tarvitaan herkkää korvaa

Surussa ihmisen rutiinit, arki ja minuus joutuvat muutokseen. Silloin läheisten pitää osata kuunnella ja olla läsnä, sanoo forssalainen psykoterapeutti Markku Virjamo.
Suru kulkee tyypillisesti neljän vaiheen kautta, mutta sen kesto vaihtelee riippuen ihmisestä. Kuva: Kuvakooste: Soile Toivonen
Suru kulkee tyypillisesti neljän vaiheen kautta, mutta sen kesto vaihtelee riippuen ihmisestä. Kuva: Kuvakooste: Soile Toivonen

Lamaannus, suuttumus ja syyllisyys.

Ne kaikki vyöryivät 10 vuotta sitten kerralla Emma Koiviston päälle. Tuolloin Forssassa asuneen Koiviston 2-vuotias lapsi oli juuri kuollut maksan vajaatoimintaan.

– Pahin olo iski ruokakaupassa. Ajattelin, että enhän minä voi ostella mitään maitoa ja perunoita, kun lapseni on juuri kuollut, Koivisto kertoo.

Lamaannus antaa aikaa käsitellä tapahtunutta

Forssassa toimiva psykoterapeutti Markku Virjamo kutsuu surun ensimmäistä vaihetta lamaannukseksi.

Vaihe voi seisauttaa surevan siten, ettei tämä pysty toimimaan. Vaiheeseen kuuluu myös tapahtuneen kieltäminen. Lamaantumalla tai kieltämällä ihminen saa itselleen aikaa käsitellä tapahtunutta.

Virjamon mukaan lamaannusvaiheessa onkin tärkeää, että läheiset osaavat olla surevalle läsnä. Läsnäolo on tärkeämpää kuin mitkään sanat.

Emma Koivisto kiittää ystäviään, jotka riensivät apuun, kun hän itse lamaantui.

Ystävät soittivat, koska Koivisto ei jaksanut ottaa heihin yhteyttä. Ystävät toivat ruokaa, koska Koivisto ei kyennyt sitä laittamaan. Ystävät tarjosivat myös henkistä tukea.

– Parhaan lohdun tarjosi eräs tuttava, joka viestitti, että minun ei tarvitse jaksaa kuin henkäys kerrallaan. Viesti tarjosi oivalluksen, että elämä jatkuu, ja ehkä seuraava henkäys voi olla vähän helpompi.

Emma Koivisto ei pystynyt tuntemaan onnellisuutta kahteen vuoteen lapsensa kuoleman jälkeen. Kuva: Tapio Tuomela
Emma Koivisto ei pystynyt tuntemaan onnellisuutta kahteen vuoteen lapsensa kuoleman jälkeen. Kuva: Tapio Tuomela

Surua ei voi ratkaista, eikä piristäminen auta

Mutta oli myös niitä tuttavia, jotka eivät osanneet kohdata Koiviston surua.

Jotkut alkoivat suorastaan vältellä häntä ja toiset sanoivat, että tappaisivat itsensä Koiviston tilanteessa. Osa kieltäytyi tulemasta hautajaisiin, koska lapsen kuolema tuntui liian raskaalta.

– Näiden tuttavien käyttäytyminen satutti silloin. Nyt kuitenkin ymmärrän, että heillä ei yksinkertaisesti ollut voimia kohdata minun suruani.

Lähipiiri tarkoittaa usein hyvää yrittäessään auttaa tai lohduttaa, mutta voi vahingossa aiheuttaa surevalle lisää mielipahaa. Ongelmallisia tapoja ovat esimerkiksi yrittää ratkaista surua tai piristää surevaa liian varhain.

– Kesäteatteri ei ehkä ole surevalle ihan oikea osoite. Mieluummin kannattaa lähteä kävelylle tai kahville, sanoo Forssan seurakunnan diakoni Satu Pöllänen, joka työskentelee surevien kanssa ja ohjaa seurakunnan sururyhmää.

Pölläsen mukaan tärkeintä on ottaa yhteyttä surevaan ja ilmoittaa olevansa saatavilla. Surevalta voi kysyä, haluaisiko hän lähteä johonkin, mitä hänelle kuuluu ja kaipaako hän apua. Jos sureva haluaa olla yksin, sekin pitää hyväksyä.

Myös Markku Virjamo kehottaa kuuntelemaan surevaa herkällä korvalla. Mitä hän toivoo läheisiltään?

– Mutta ei se ole mikään maailmanloppu, vaikka ei osaisikaan kohdata surevaa juuri oikein ja pääsee sammakko suusta. Kaikki surevat ovat tottuneet möläytyksiin, Koivisto huomauttaa.

Kuka minä olen? Miten jatkan elämääni?

Virjamon mukaan suru on ihmisen perustunne, jota jokainen käsittelee eri tavalla ja eri ajan.

Useimmat joutuvat surressaan kuitenkin kohtaamaan elämän suuria kysymyksiä, joiden käsitteleminen voi lisätä kipua.

Sureva on saattanut luoda kuolleen läheisensä kanssa yhteiset rutiinit ja arjen. Surevan minuus on kehittynyt suhteessa läheiseen. Kun sitten rakas poistuu, sureva joutuu elämän peruskysymysten ääreen: Kuka minä olen? Miten jatkan elämässäni eteenpäin?

Suru tuo siis ihmisen lähelle itseään. Tämä tapahtuu erityisesti surun toisessa ja kolmannessa vaiheessa.

– Toiseen vaiheeseen kuuluu suuria tunteita ja jopa fyysistä kipua. Sureva alkaa käsitellä menetystään ja saattaa esimerkiksi menettää yöunensa. Surun kolmannessa vaiheessa sureva alkaa puhua läheisestään ja muistella yhteisiä sattumuksia. Kolmannessa vaiheessa ajattelu tulee tärkeäksi osaksi surua, Virjamo kuvaa.

Ystävät vaihtavat puheenaihetta

Sekä Emma Koivisto että Satu Pöllänen ovat huomanneet, että surevan läheisille on luontevinta kohdata surun ensivaiheet. Surun kestoa tuntuu kuitenkin olevan vaikea ymmärtää.

Moni sureva kokee, että akuutin surun tai lamaannuksen laannuttua läheiset eivät ole enää valmiita kuuntelemaan tai auttamaan.

Pölläsen mukaan joidenkin surevien läheiset yrittävät kannustaa heitä liian varhain esimerkiksi uuteen parisuhteeseen, vaikka surutyö edellisestä puolisosta on pahasti kesken.

Myös Koivisto on huomannut, että kuolemasta ja kuolleesta tulee tabu tietyn ajan kuluttua.

– Aluksi sain paljon tukea, mutta nyt minusta tuntuu, että meidän Olavi on unohdettu lapsi. Jos puhun Olavista, moni tuttava saattaa vaihtaa puheenaihetta. Joskus on sellainen olo, että ketään ei kiinnosta lapsi, jonka kuolemasta on jo kulunut aikaa.

Ikävä iskee juhlapäivinä

Koivisto elää itse surun neljättä vaihetta, jossa oma elämä on suuntautunut uudelleen, eikä ikävä enää purista, paitsi joinakin juhlapyhinä.

Vaikka suurin suru on ohi, hänestä tuntuisi hyvältä, jos joku joskus muistelisi kuollutta Olavia tai kysyisi, aikooko Koivisto viettää jotenkin tämän syntymäpäivää.

– Yksi ystäväni laittaa Olavin syntymäpäivinä sydänviestin. Se on hyvin pieni teko, mutta muistuttaa minua siitä, että sentään joku tässä maailmassa muistaa vielä kuolleen poikani. FL

Suru muuttuu ajan myötä ikäväksi, mutta juhlapäivät, kuten joulut tai läheisen syntymäpäivät voivat olla pysyvästi raskaita.

Muistopäiviä kuolleille

Kuolleiden lasten muistopäivä 23.9.2019.

Pyhäinpäivä 2.11.2019.

Itsemurhan tehneiden muistopäivä 17.11.2019.

Maailman sotaorpojen päivä 6.1.2020.

Vainojen uhrien muistopäivä 27.1.2020.

Kynttilänpäivä 2.2.2019. (Kynttilä symboloi toivoa ja muistamista.)

Toisessa maailmansodassa henkensä menettäneiden muistopäivä 8.–9.5.2020.

Kaatuneitten muistopäivä 17.5.2020.

Kansainvälinen leskien muistopäivä 23.6.2020.

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat