Lounais-Häme

Lavatanssit paljastavat parin kemiat

Esakallion keskiviikkotanssit ja Pekkaniskan Pojat. Siinä taikasanat, jotka ovat tuoneet Somerolle sadan kilometrin säteeltä vanhempaa tanssikansaa.

Kellohameet heilahtelevat ja lihaksikkaat pohkeet polkevat taidokkaasti muun muassa jiven ja foxtrotin tahtiin.

-Täällä on tänään paikalla noin 600 kävijää. Perjantai-iltaisin ja lomakaudella heinäkuussa enemmän myös nuoria, kertoo lavamestari Matti Oksanen.

Parhaimmillaan parituhatta henkeä vetävä lava pakkautuu puolilleen viikonlopputanssien aikaan. Yksi vauhdikkaista pariskunnista on Riitta Laukkanen ja Hannu Nokka, jotka löysivät toisensa seitsemän vuotta sitten tanssin pyörteissä.

-Hannu kysyi, että tulenko aveciksi hänen poikansa häihin, muistaa Laukkanen.

Siitä lähtien seitsenkymppinen pari on pitänyt yhtä, ja jo parin vuoden kuluttua Laukkanen muutti Punkaharjulta Nokan luokse Someron Häntälään.

-Tanssi on paras tapa tutustua vastakkaiseen sukupuoleen. Ujokin uskaltaa hakea tanssimaan. Kyllähän siinä tutustuu, kun joutuu väkisinkin puolen metrin päähän ja sanoo edes, että iltaa, sanoo Nokka.

Nyttemmin jo parkettien konkari otti ensiaskeleet tanssin parissa kultaisella 1960-luvulla. Tansseja varten harjoiteltiin kylätiellä ja tavoitteena oli harrastuksen lisäksi tehdä tuttavuutta vastakkaisen sukupuolen kanssa.

-Kolmen kuukauden ajan sekosin askelissa, jos jouduin laskemaan ja juttelemaan samaan aikaan, mies muistelee huvittuneena.

Laukkasella tanssiharrastuksen laukaisi avioero parikymmentä vuotta sitten. Kilpatanssi seniorisarjassa kantoi läpi raskaan elämänvaiheen ja toi uutta sisältöä arkeen.

-Lopetettuani kilpailun en kuitenkaan osannut elää ilman tanssia. Niin sitten siirryin lavatanssin puolelle, kertoo Laukkanen.

Nokalle lavat ovat tuttuja myös muusikon vinkkelistä. Hän on nuoresta lähtien soittanut rumpuja; ensin perustamassaan Cityfoxissa ja myöhemmin 25 vuoden ajan Mika Raittilan yhtyeessä.

Työn puolesta mies on huomannut muutoksen lavamusiikkityyleissä. Tanssilajien kirjo on monipuolistunut lavojen kulta-ajoilta, ja yleisöstä on tullut vaativampaa. Myös tanssipaikat saattavat asettaa orkesterille tarkkojakin vaatimuksia kappaleiden tyylilajista ja jopa eri tyylilajien sijoittumisesta soittolistalle.

-Nuoret osaavat tanssia enemmän kädenalitansseja. Kyllähän sen huomaa, kun käy alle 30-vuotiasta hakemassa tanssiin, että he osaavat kaikkea, mutta yli 50-vuotias ei välttämättä osaa, huomioi Nokka.

Kädenalitansseja ovat muun muassa ruotsalaislähtöinen 1970-luvun bugg, vaativa jive, siitä kehitetty ja yksinkertaisempi fusku, hauska lindy hop ja nuorekas west coast swing.

Pariskunta harmittelee, etteivät nuoret ole sankoin joukoin löytäneet lavatansseja. Ehkä tanssista olisi lääkkeeksi yksinäisyyteen ja eristyneisyyteen.

-Tanssiessa pääsee heti kemiasta selville, eli onko toisen lähellä hyvä vai ei, sanoo Laukkanen.

Nokan suosikki on nopea jive, johon hän sai tuntuman parikymmentä vuotta sitten jive-kurssilla.

-Rytmi menee sieluun ja ytimiin, mies sanoo.

Laukkasta taas on vanhemmiten miellyttänyt buggmainen humppa. Kilpatanssiaikoina hän taipui enemmän wienervalssin ja foxtrotin suuntaan.

-Toivon, että kaikilla olisi liikuntalaji, josta he saavat samanlaisen nautinnon. Vielä, kun sen saa jakaa rakkaan kanssa, niin ihanaa, sanoo Laukkanen.

-Tanssi on myös motoriikan kannalta haastavaa, joten jos Alzheimer pelottaa, niin tämä on hyväksi aivoillekin, hän lisää. FL

Lavakulttuuri pähkinänkuoressa
Forssan seudun perinteisiä lavatanssipaikkoja ovat Somerolla sijaitsevat Esakallio ja Ämyri. Tansseja järjestetään talvisin Forssan järjestöjentalolla, Someron Teeriharjulla ja Tammelan Valkeaniemen Pirtissä.Forssan Lehteen sana ’tanssiaiset’ ilmestyi ensi kertaa vuonna 1921, kun paikallinen tanssikoulu järjesti kurssinsa päättäjäiset VPK:n talolla. Jo 1900-luvun alussa lähes jokaisella kylällä oli oma tanssilava. Lavatanssien kultakautta olivat 1950- ja 60-luvut, ja huuma jatkui 1970-luvulle. Tuolloin kaupungistuminen sekä rockin ja diskon tulo nuorison suosioon johtivat lavakulttuurin hiipumiseen.1990-luvulla tanssilavojen suosio kasvoi jälleen. Perinteiset lavat alkoivat taas kiinnostaa, mutta oheen kohosi uudenlaisia viihdekeskuksia. Suosion kasvun syynä pidetään muun muassa lamaa, joka vähensi kalliimpien huvittelumuotojen, kuten matkailun, houkutusta.Suosituimpia paritansseja ovat perinteisesti olleet valssi, tango ja foxtrot. Viime vuosikymmeninä lajikirjo on monipuolistunut, ja reippaat kädenalitanssit ovat keränneet ystäviä. Myös esimerkiksi latinotanssit kiinnostavat nuorta tanssisukupolvea.Lähteet: Kerkko Hakulinen ja Pentti Yli-Jokipii, Tanssilavakirja, 2007, WS Bookwell Oy, ja Marja Tuohimaan pro gradu -työ Lavatanssikulttuuri historiakuvassa, 2013, Turun yliopiston historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuslaitos

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic