Leffa-arvio: Makean kornia poppia

Last Christmas (USA, 2019). ★★ Ohjaus: Paul Feig. Pääosissa: Emilia Clarke, Henry Golding. K-7, kesto: 102 min. Forssan Elävienkuvien Teatteri.
Kate (Emilia Clarke) ei alkuun oikein näe joulun henkeä mutta prinssin kumminkin. Kuva: Jonathan Prime
Kate (Emilia Clarke) ei alkuun oikein näe joulun henkeä mutta prinssin kumminkin. Kuva: Jonathan Prime

Tiedän muutamankin työkseen elokuvissa näyttelevän komeljanttarin ja ymmärrän täysin muutoksen tarpeen. Jos periaatteessa koko ura on mennyt toimintaympyröissä, taatusti löytyy hinkua tehdä välillä jotain ihan muuta.

Niin kuin nyt Emilia Clarke, joka vietti kahdeksan vuotta (2011–2018) Game of Thronesin lohikäärmekuningatar Daenerys Targaryenina.

Niissä maailmoissa on piisannut verta ja väkivaltaa, kun taas ohjaaja Paul Feigin ohjaama Last Christmas on vallan toista maata. Siinä Kate ei paljoa joulusta perusta, ennen kuin hän tapaa Tomin.

George Michaelin ja Wham -yhtyeen korvamadosta inspiraationsa saanut Last Christmas on juuri sellainen elokuva, jollainen sen odottaa olevankin.

On kaksi kaunista nuorta ihmistä, joiden rakkauden tiellä on vuori, jos toinenkin, mutta joiden yli kavutaan yhdessä, kohti parempaa huomista. Muutama synkempi käänne pitävät huolen kyynelkanavien auki pysymisestä.

Täydelliseen sokeritranssiin vaipumista hidastaa myös paikoin piristävän musta huumori ja muutama vakavampi dilemma asunnottomuudesta aina rasismiin, mutta muuten yhtään sen suurempaa yllätystä tämä liiankin varman päälle pelattu romanttinen komedia ei tarjoa.

Nöpö Emilia Clarke tekee ihan hyvää työtä sanavalmiina ja paikoin hilpeän sarkastisena Katena, jonka vastavetona Henry Goldingille on kirjoitettu aivan liian yksinkertainen rooli.

Käsikirjoittaja Emma Thompson piipahtaa itsekin kuvissa Katen maahanmuuttaja äitinä.

Naiivin laskelmoitu, mutta hetkittäin hauska romcom niille, jotka sellaisista pitävät.

Näkoislehti

26.9.2020

Fingerpori

comic