Leffa-arvio: Totuuden hinta
Kirkasotsainen journalisti Gareth Jones todistaa Neuvostoliiton masinoimien pakotteiden aiheuttaman nälänhädän 1930-luvun Ukrainassa.
Jones dokumentoi murhenäytelmän, kannibalismin jäljet ja kaduilla lojuvat ruumiskasat, mutta onko maailma valmis ottamaan tiedon vastaan?
Jo vuonna 1970 uransa aloittaneen ja yhä ilahduttavan aktiivisen puolalaisohjaaja Agnieszka Hollandin uusin, tositapahtumiin perustuva Mr. Jones paiskaa eteemme yhden hyvin tiedetyistä, mutta yhä kiistellyistä ja kielletyistä mustista hetkistä lähihistoriassa.
Nälkäkuoleman todellisista uhriluvuista käydään yhä kiistelyä, mutta Ukrainassa kuoli nälkään vuosina 1932–1933 jopa 28 000 ihmistä päivässä.
Hollandin keinot kuvittaa Andrea Chalupan käsikirjoitus on monin osin tuttua draamaa, jossa katsoja saa jännittää paitsi protagonistin hengen puolesta, myös sitä, pääseekö paljastus julkisuuteen.
Taitavasti Holland nostaa esiin myös intellektuellien pakonomaisen uskon Staliniin, joka nähtiin tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden ruumiillistumana ja Hitlerin täydellisenä vastakohtana.
Myös yhtäläisyydet Trumpin ajan Fake News -uutisointiin tulevat selviksi.
James Norton tekee hyvää työtä keskelle käsittämättömiä kamaluuksia päätyvänä Jonesina, aavistuksen kliseisenä journalistina, joka ei valitse puolia, vaan jolle totuus on ainoa oikea argumentti.
Hyvänä vastavoimana tälle toimii erinomaisen mätisäkin New York Timesin Moskovan toimituksen päälliköstä, Walter Durantysta rakentava Peter Saarsgard.
Vanessa Kirby on Durantyn alaisena työskentelevä toimittaja Ada Brooks, joka tuki Jonesia tämän pyrkimyksissä paljastaa totuus.
Tärkeä, mutta osittain kulunein keinoin sanomaansa alleviivaava, tosipohjainen jännitysdraama.
