Lounais-Häme Forssan seutu

Leijonaemoilta vertaistukea erityislasten vanhemmille – "Kun elämäntilanne on sama, toista ymmärtää jo puolesta sanasta"

Ryhmässä puhutaan, nauretaan ja itketään, ja siellä jaetaan niin ilot kuin surutkin.
Erityislasten äidit Anu Niemi, Mirva Happonen ja Mervi Vastamäki kertovat Leijonaemojen toiminnan antavan heille tärkeää vertaistukea. Kuva: Tapio Tuomela
Erityislasten äidit Anu Niemi, Mirva Happonen ja Mervi Vastamäki kertovat Leijonaemojen toiminnan antavan heille tärkeää vertaistukea. Kuva: Tapio Tuomela

Erityislasten vanhemmat saavat tärkeää vertaistukea Leijonaemot ry:ltä. Forssassa toimii Leijonaemojen ryhmä, joka täyttää nyt tammikuussa kymmenen vuotta. Valtakunnallinen Leijonaemot ry täyttää tänä vuonna 15 vuotta.

– Leijonaemojen tarjoama vertaistuki antaa voimavaroja arkeen. Toiminnasta saa myös tietoa siitä, mitä tukia ja palveluja erityislapsi ja hänen vanhempansa voivat saada, forssalaiset Mervi Vastamäki ja Mirva Happonen ja tammelalainen Anu Niemi kertovat.

Vastamäki ja Happonen kuuluvat Forssan ryhmän perustajajäseniin, ja Niemi liittyi toimintaan vuonna 2013.

Vastamäki alkoi pohtia erityislasten vanhempien vertaisryhmän perustamista, kun perheeseen syntyi vaikeasti kehitysvammainen Joe-poika, joka on nyt 11-vuotias.

– Puhuin neuvolassa, eikö Forssan seudulla ole muita erityislapsia ja jätin sinne yhteystietoni, jos joku vertaistoiminnasta kiinnostunut vanhempi haluaa ottaa yhteyttä, Vastamäki kertoo.


“Leijonaemojen ryhmässä voi purkaa paineita ja puhua aivan kaikesta.”


 

“En ole katunut päivääkään”

Mirva Happosen perheessä on myös vaikeasti kehitysvammainen Miro-poika, joka täyttää helmikuussa 12 vuotta.

– Sain Mervin yhteystiedot neuvolasta ja päätimme erään kolmannen äidin kanssa perustaa Forssaan Leijonaemojen ryhmän.

Vastamäki kertoo jännittäneensä aluksi, jos toimintaan ei tule ketään. Nyt ryhmän kokoontumisissa käy säännöllisesti kymmenkunta vanhempaa, postituslistalla on nelisenkymmentä vastaanottajaa ja tapahtumat ovat vetäneet parhaimmillaan satakunta osallistujaa.

– En ole katunut päivääkään, että perustimme ryhmän. Erityislasten vanhemmat ovat saaneet tutustua ja antaa toisilleen taustatukea arjen pyörittämiseen. Ryhmässä puhutaan, nauretaan ja itketään, ja siellä jaetaan niin ilot kuin surutkin. Sen kautta on syntynyt myös hyviä ystävyyssuhteita, Vastamäki sanoo.

Vastamäen mukaan ryhmässä saa arvokasta tietoa esimerkiksi siitä, miten jokin tukihakemus täytetään ja minne se toimitetaan.

– Kun perheeseen syntyy erityislapsi, vanhemmat eivät ole useinkaan selvillä, mihin tukiin he ovat oikeutettuja eikä tietoa saa aina suoraan viranomaisiltakaan. Ryhmässä monella on jo kokemusta tukihakemusten paperiviidakosta, ja heiltä voi kysyä neuvoa.

Juttu jatkuu kuvan alla.

Anu Niemi, Mervi Vastamäki ja Mirva Happonen kertovat, että Leijonaemojen toiminnassa on syntynyt myös hyviä ystävyyssuhteita. Happonen pitelee Lastenklinikoiden Kummien Teemu-nallea. Kuva: Tapio Tuomela

Anu Niemen 6-vuotiaalla Niilo-pojalla on muun muassa synnynnäinen sydänvika, kuulo- ja näkövamma sekä kehityshäiriöitä.

– On tärkeää, että Leijonaemojen ryhmässä voi purkaa paineita ja puhua aivan kaikesta, Niemi toteaa.

Ryhmässä on vaitiolovelvollisuus

Ryhmä on tarkoitettu kaikille Forssan seutukunnan viidessä kunnassa asuville. Mukaan voi tulla riippumatta lapsen diagnoosista tai jopa silloin, jos lapsi ei ole saanut diagnoosia, mutta vanhemmalla on tunne, ettei kaikki ole aivan kunnossa.

– Meillä on vaitiolovelvollisuus, joten ryhmässä puhuttuja asioita ei kerrota ulkopuolelle, Vastamäki ja Happonen sanovat.

Ryhmä kokoontuu kuusi kertaa vuodessa, ja seuraava kokoontuminen on 3. helmikuuta Pihakoivun päiväkodissa. Muu toiminta on myös aktiivista.

– Järjestämme vanhemmille virkistys- ja hyvinvointi-iltoja, joiden aiheet ovat vaihdelleet esimerkiksi teatterissa käynnistä kasvohoitoon ja vesijumppaan. Pidämme myös koko perheen tapahtumia. Yksi niistä oli Vesihelmessä, jonka vuokrasimme yhteistyökumppaneidemme tuella käyttöömme. Yritykset ovat lähteneet muutenkin hienosti tukemaan toimintaamme.

Ryhmä järjestää omaa toimintaa myös niin erityislasten sisaruksille, isovanhemmille kuin isillekin. Ohjelmassa on myös luentoja, joille ovat tervetulleita muutkin kuin ryhmän jäsenet. Esimerkiksi epilepsiaa käsittelevä luento veti 80 osallistujaa.

Musta huumori auttaa jaksamaan

Erityislapsen vanhempien elämään mahtuu myös vaikeita hetkiä, joiden keskellä Leijonaemot tsemppaavat toisiaan.

– Kun elämäntilanne on sama, toista ymmärtää jo puolesta sanasta, Happonen toteaa.

Arkeen tuo jaksamista myös ryhmäläisten musta huumori.

– Jos joku sanoo lapsensa karanneen, toinen voi todeta, että onneksi oma lapsi istuu pyörätuolissa eikä pääse karkaamaan. Jos joku valittaa lapsensa puhuneen räävittämyyksiä, toinen voi lohduttautua sillä, ettei hänen lapsensa puhu lainkaan, Vastamäki, Happonen ja Niemi naurahtavat.

Leijonaemot muistuttavat kuitenkin, että oma erityislapsi on vanhemmilleen tärkeä ja rakas.

– Nimemme mukaisesti taistelemme leijonaemon lailla lapsemme ja hänen oikeuksiensa puolesta. FL

Lue erityislasten ja -nuorten jalkapalloturnauksesta: “Paras päivä ikinä”

Lue myös: “Vertaisryhmästä saa aina hyvää mieltä, voimia ja energiaa” – Humppilaan tukiryhmä eritysperheille

Fingerpori

comic

Näkoislehti

23.2.2020

Uusimmat