Lounais-Häme

Liesjärvi opettaa nykyajan kulkijaa

Liesjärven kansallispuiston maalaukselliset maisemat viehättävät entistä useampaa kävijää. Forssassa asuva Vari Lindén on lähiseudun asukas, joka on oppinut arvostamaan sukunsa synnyinseutujen tarjontaa. Lindénin äidin puolen suku on kotoisin Liesjärven rannoilta, ja Lindénille kansallispuisto tuli erityisen tutuksi kesällä 2006.

Hän vietti kesän Korteniemen perinnetilalla työharjoittelussa Forssan ammatti-instituutin tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijana. Lopulta nuori nainen viihtyi kansallispuistossa peräti kolmena kesänä oppimassa muun muassa kehräämisen ja matonkutomisen saloja.

-Opin, miten sinnikkäitä ihmiset ovat olleet, ja miten helppoa meillä nykyään on. Työväki yöpyy välillä paikan päällä eikä täällä tilalla ole sähköä. Pimeää pelkäävänä se oli minulle melkoinen haaste. Puhelimen latasin mummolassa järven toisella puolella, mutta muuten oltiin taskulampun varassa, Lindén kertoo.

-Nukuin pitkälti riihessä olkien keskellä. Oli tosi lämmin nukkua, ja oli se ikimuistoista herätä pääskysen lauluun, hän tunnelmoi.

Nykyisin teollisuusompelijana Forssassa työskentelevä Lindén pyrkii käymään Korteniemen tilalla kerran viikossa, mutta kulkee koirineen myös Kyynäränharjun seudulla.

-Ahonnokka on ehdoton suosikkipaikkani: se on aivan upeannäköistä maisemaa ja tarpeeksi kauan suojeltua, että sinne on ehtinyt kasvaa peikkometsä, hän ihastelee.

Perinnerakentamisesta Liesjärven-aikoinaan viehättynyt Lindén omistaa nyt Forssassa 1920-luvulla rakennetun hirsitalon, jota on lähtenyt kunnostamaan.

-Sen korjauksissa on ollut ihan korvaamaton apu siitä, mitä opin täällä hirsirakentamisesta. Opin esimerkiksi eristeistä todella paljon, mikä on tärkeää homeongelman torjumisessa. Kaikki vanhan ajan materiaalit hengittävät. Nykyisillä säädöksillä taas tehdään hirsitaloista aivan liian tiiviit, ja taistelen koko ajan sen kanssa, mitkä materiaalit sopivat talooni, hän kertoo.

Tällä hetkellä Lindén käyttää talon eristämiseen puukuitulevyä ja kierrätyspaperista valmistettua ekovillaa.

-Vanhanajan eristeet ovat olleet puupurua ja villaa, jotka eivät paljoakaan eristä. Nykyajan eristeet, pahimmillaan puoli metriä styroksia tai uretaania, ovat toinen ääripää. Haasteenani on hakea se keskikohta, joka hengittää ja eristää samaan aikaan, hän sanoo.

-1910-luvun neuvoista olen löytänyt paljon sellaista, mikä on jo unohdettu. En esimerkiksi tiennyt, että pellavaa käytetään yhä rakennustöissä. Sitä suositellaan vanhoihin rakennuksiin. Olen muutaman hirrenvälin tilkinnyt pellavarohtimella, mitä käytetään pyyheliinan valmistuksessa, Lindén kertoo.

Yksi asia, mitä hän toivoisi kansallispuiston yhteyteen, on lisää parkkitilaa. Kävijämäärät ovat selvästi kasvaneet vakituisen kävijänkin silmin. Samaa mieltä on paikallinen matkailuyrittäjä, Erärengin Jouni Palén, jolle kansallispuisto on tuttu retkeilykohde.

-Enää ei ole kulkijoita pelkästään aurinkoisella säällä, hän vakuuttaa.

-Järvenrannalla on vain yksi telttailualue, ja se on aika täynnä. Olen nähnyt, miten ihmiset keksivät tehdä oman nuotiopaikan jonnekin muualle, kun paikalla on vain yksi nuotiopaikka. On varmaan tullut aika lisätä palveluita kasvaneelle käyttäjämäärälle, uskoo Palén.

Hän on retkeilijöiden Liesjärvi-innostukseen tyytyväinen eikä näe siinä vielä haittaa luonnonarvoille.

-Kansallispuistojen arvostus on kasvanut vuosien myötä. Jos ajattelee vaikkapa 1970-lukua, jolloin Liesjärven kansallispuiston alue oli vielä pieni, niin ei se ollut sellainen käyntikohde. Vanhassa kansallispuistossa taas on se hyvä puoli, että löytyy sitä oikeasti vanhaa kasvistoa, varsinkin puustoa, hän lisää. FL

 

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic