Lounais-Häme Humppila

Liikunnanohjaaja Marina Alaperelle kirjan kirjoittaminen oli kuin satua: "Yksi asia vei toiseen ja simsalabim, siitä tuli satu"

Marina Alaperen satukirjan hahmot tekevät erilaisuudesta rikkautta.
Marina Alaperen satukirjan päähahmoja ovat Ilona-kissa ja Oona-hiiri, jotka ystävystyvät ja muuttavat yhteen asumaan. Satu kertoo erilaisuudesta ja unelmoinnista ja kannustaa liikkumaan. Kuva: Lassi Puhtimäki
Marina Alaperen satukirjan päähahmoja ovat Ilona-kissa ja Oona-hiiri, jotka ystävystyvät ja muuttavat yhteen asumaan. Satu kertoo erilaisuudesta ja unelmoinnista ja kannustaa liikkumaan. Kuva: Lassi Puhtimäki

Humppilan liikunnanohjaaja Marina Alapere on oranssissa eläinpuvussaan kuin satukirjansa ilmetty Ilona-kissa.

Kissa Ilona ja hiiriystävä Oona -kirja kertoo kissasta, joka muiden ilkeilystä välittämättä ottaa hiiren asumaan luokseen. Oranssien kaverusten liikunnallisiin leikkeihin liittyy myös mummuhiiri, joka kyykkäiltyään ja venyteltyään nuortuu silmin nähden. Pian harjoituksissa on mukana koko kylä.

– Asiat, joita tuon esiin, ovat elämässä tärkeitä ja haluan viedä niitä eteenpäin, Alapere kertoo.

Ihastus oranssiin kankaaseen

Satu sai alkusysäyksen jo vuonna 2016, kun Alapere työskenteli Raahessa hankkeessa, joka pyrki kotouttamaan maahanmuuttajia liikunnan avulla.

Eri maista tulleiden ja eri kieliä puhuvien lasten sopeutumista helpottaakseen Alapere halusi ottaa liikuntaryhmiin mukaan eläinhahmon.

Hän marssi kangaskauppaan ja ihastui oranssiin kankaaseen, josta Tuula Nyman ompeli hänelle toiveiden mukaisen kissapuvun. Jottei hahmo olisi liian tylsä ja tavanomainen, Alapere keksi tehdä hiirestä kissan ystävän.

Kuvitukset omasta kynästä

Pari vuotta sitten tarina alkoi vähitellen kasvaa sympaattiseksi saduksi. Joskus kesken kokkailujenkin Alaperen oli otettava paperi esiin ja kirjoitettava päähän pälkähtäneet juonenkäänteet muistiin.

Marina Alapere on paitsi kirjoittanut sadun, myös kuvittanut sen itse. Kuva: Lassi Puhtimäki
Marina Alapere on paitsi kirjoittanut sadun, myös kuvittanut sen itse. Kuva: Lassi Puhtimäki

– Yksi asia vei toiseen ja sibsalabim: siitä tuli satu.

Alapere naurahtaa, että sadun syntyminen oli jo itsessään satu, sillä hän ei ole aiemmin kirjoittanut kuin vähän runoja. Uusi aluevaltaus oli mukaansatempaava muttei helppo.

Ida Berg ja Rita Kumpulainen auttoivat kieliasun hiomisessa, sillä Alaperen äidinkieli on venäjä.

Liikunnanohjaajan ammatin lisäksi Alapere on taidegraafikko ja harrastajataiteilija. Kirjan kuvitus on pitkälti hänen kynästään. Lisäksi Helena Orava kuvasi Alaperea kissapuvussa ja tuki muutenkin projektissa.

– Vaikka itselläni on rikas mielikuvitus, ilman ystävien tukea en olisi saanut satukirjaa aikaan. Perhekin jaksoi kärsivällisesti, Alapere kiittelee.

Ruko kokoaa tärkeät teemat

Sadun loppuun Alapere on riimitellyt runon, joka kokoaa yhteen tärkeät teemat: erilaisuus on rikkaus, ystävyys on vahvuus, toisia tulee kunnioittaa ja vaikeaakin kohti kannattaa lähteä rohkeasti.

Uskalias hyppäys satujen maailmaan antoi Alaperelle uuden rakkaan harrastuksen. Hän tekee jo Oonan ja Ilonan talvisen jatko-osan kuvitusta ja aikoo kirjoittaa erään tositarinan.

– Kirjoittaminen on ihan oma maailmansa, jota suosittelen kaikkien kokeilemaan. FL

Lue myös: ”Elän luksuselämää Humppilassa”– Marina Alapere laittaa kuntalaisten kinttuihin vipinää (FL 7.3.2020)

Uusimmat

Näkoislehti

19.9.2020

Fingerpori

comic