Lounais-Hämeen Rastin toista kertaa järjestämä Louna-rogaining suunnistustapahtuma keräsi Tammelaan Liesjärven kansallispuiston maisemiin 245 reippailijaa 129 joukkueessa.
Kisa-alueelle oli viety lähes 50 rastia, joita sai hakea haluamassaan järjestyksessä. Jokaisesta rastista sai 3-9 pistettä. Aikaa rastien hakemiseen oli kolme tai kuusi tuntia. Kolmen tunnin sarjassa oli hieman enemmän rastien hakijoita.
Vaikka itse rastipisteet olivat enimmäkseen todella helppoja, teki kartan mittakaava 1:25000 rastivälien etenemisestä muutamissa kohdissa hieman haastavaa.
Metsään sai lähteä joko yksin tai joukkueena. Kolmen tai neljän hengen porukassa rogaining-kisaan osallistuminen pitää osallistumiskynnyksen matalana, kun jokaisen ei tarvitse osata kunnolla suunnistaa. Kunhan joukkueessa joku osaa edes hieman lukea karttaa, ehtii kolmessakin tunnissa käydä todella monella rastilla.
Juuri ensikertalaisten houkuttelemisessa suunnistuksen pariin on rogaining tyylisten kisojen merkitys tärkeä. Samalla useat kisaajat pääsivät tutustumaan Liesjärven kansallispuistoon uudella tavalla. Monet kävivätkin sellaisissa paikoissa, joissa tuskin tulisi muuten käytyä.
Lokakuun lopun sää oli alkuviikon ennustuksista huolimatta hieno. Kuiva alkuvuosi ja yöllinen pakkanen helpottivat hieman suollakin kulkemista. Kylmä pohjoistuuli ei haitannut metsässä liikkuessa.
Louna-rogaining kisan kilpailukeskuksena toimineessa Eräkeskuksessa jaettiin kartta kisaajille ennen lähtöä. Joukueilla oli tunti aikaa suunnitella, mitkä rastit he tulisivat hakemaan. Koska kartasta ei suoraan näkynyt millaista maasto on, piti reittiä suunnitellessa tehdä muutama varasuunnitelma. Matkan varrella sitten katsottiin kellosta, ollaanko aikataulussa vai pitääkö loppupään reitiltä jättää joitain rasteja hakematta.
Mitä kokeneempi rogaaja on, sitä varmemmin hänen alkuperäinen reittisuunnitelma pitää. Vähemmän rogaining-kisoissa käyneiden täytyi karsia etukäteissuunnitelmaansa kilpailuajan loppuessa.
Yksi rogaining-kisojen erikoisuus on joukkueiden nimeäminen. Joukkoon mahtui nytkin sellaisia joukkueita kuin Naganon Näätä, Sotanorsut Seikkailulla, Pajulähteen Paroni ja Team Kansankynttilä.
Tällä kertaa parhaiten pisteitä keräsivät kolmen tunnin sarjassa Pastori ja VilleN, jotka saivat kasaan 140 pistettä. Voiton vei kuitenkin Pastori, joka haki rastit kolmisen minuuttia nopeammin.
Kuuden tunnin sarjassa Aivan Raato ja Raivolan Raatopöksy keräsivät myös saman pistemäärän. Aivan Raato oli nimestään huolimatta hieman nopeampi. Kuuden tunnin sarjan voittopisteet olivat 232.
Kaikki rastit kiertämällä maksimipistemäärä olisi ollut 273, joten voittajiltakin jäi useampi rasti käymättä.
Rogaining
Rogaining on Australiasta peräisin oleva suunnistuksen muoto. Kilpailuissa liikutaan 2–5 -henkisillä joukkueilla sarjasta ja kilpailusta riippuen. Rogaining-kilpailut kestävät yleensä useampia tunteja. Rogainingin “perusmatka” on 24 tunnin kilpailu, mutta käytännön syistä useimmat kilpailut ovat selvästi sitä lyhyempiä, tyypillisesti 3–8 tuntia.
Kilpailijoiden tarkoituksena on kerätä mahdollisimman paljon pisteitä käymällä eriarvoisilla rasteilla haluamassaan järjestyksessä annetun ajan puitteissa. Eri rasteista saa eri määrän pisteitä, mikä vaikeuttaa reitin suunnittelua.
Laji sopii niin suunnistajille ja seikkailu-urheilijoille kuin tavallisille kuntourheilijoille, partiolaisille, retkeilijöille ja muille ulkoilusta innostuneille.
Kilpailulajiksi rogaining muodostui 1970-luvulla, jolloin perustettiin ensimmäiset lajiliitot.
Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut käytiin Australiassa vuonna 1992, jolloin mestaruuksista taisteli 194 kilpailujoukkuetta.
Lajin erikoinen nimi tulee sen perustajien Rod Phillipsin, Gail Davisin ja Neil Phillipsin etunimien alkukirjaimista (RoGaiNe > rogaining)
Suomeen rogaining saapui vuonna 2007, kun Jämillä järjestettiin ensimmäinen Retki-Rogaining. Vuonna 2009 Ylläksellä järjestettiin rogainingin Euroopan mestaruuskilpailut ja vuonna 2015 Saariselällä maailmanmestaruuskilpailut.
