Lounais-Häme Lounais-Häme

Lumipallo loistaa lumettomassa metsässä – Etelä-Suomen mustat talvet syövät metsäjäniskantaa

Metsäjäniksen suojaväri on suojaton väri Etelä-Suomen talvissa.
Forssan Lehden arkistossa on runsaasti kuvia rusakoista, mutta metsäjänis ei ole osunut kuvaajan linssin eteen. Nämä jänikset olivat esillä Juha Mälkösen valokuvanäyttelyssä vuonna 2003. Kuva: Anu Kankaansydän-Lahtinen+Anu Kankaansydän-Lahtinen
Forssan Lehden arkistossa on runsaasti kuvia rusakoista, mutta metsäjänis ei ole osunut kuvaajan linssin eteen. Nämä jänikset olivat esillä Juha Mälkösen valokuvanäyttelyssä vuonna 2003. Kuva: Anu Kankaansydän-Lahtinen+Anu Kankaansydän-Lahtinen

Vitivalkoinen metsäjänis pomppi tapaninpäivänä pihatiellä. Lumisessa maastossa lumipallon etenemistä tuskin huomaisi. Nyt jänis erottui kuin huutomerkki.

Suomen metsäjäniskanta on taantunut ja merkittävänä syynä pidetään ilmastonmuutosta vähälumisine talvineen. Riistakolmiolaskennoissa pohjakosketus saatiin talvella 2018. Vuotta myöhemmin jälkitiheys oli palannut viiden edellistalven keskitasolle.

– Suuri romahdus koettiin 90-luvulla. Sen jälkeen kanta on ollut vakaampi ja heilahtelu on ollut lähinnä normaalia vaihtelua, metsäeläintieteen professori Heikki Henttonen Luonnonvarakeskuksesta toteaa.

Metsäjäniskannan pieneneminen koskee erityisesti Etelä-Suomea ja lievemmin keskistä Suomea. Pohjois-Suomessa jäniskanta on pysynyt kutakuinkin ennallaan.

Talviväri muuttuu hitaasti

Mikäli eteläisen Suomen talvet muuttuvat yhä vähälumisemmiksi, tietää se lisävaikeuksia metsäjäniksille.

– Lumiajan lyheneminen on tapahtunut evolutiivisessa mielessä nopeasti. Kestää aikansa, ennen kuin metsäjänis sopeutuu muuttuneisiin olosuhteisiin, Henttonen toteaa.

Henttosen mukaan sopeutuminen näkyy ajan myötä metsäjäniksen talvivärissä.

– Luonnonvalinnan kautta syntyy talviväriltään harmaampia, ruskehtavampia yksilöitä, jotka eivät erotu niin selvästi lumettomasta maasta. Jos talvet lyhenevät tätä vauhtia, muutoksia voi näkyä 50–100 vuoden kuluttua.

Rusakolla vastaava sopeutuminen on tapahtunut toiseen suuntaan. Kun rusakko saapui Suomeen noin sata vuotta sitten, pysyi se läpi vuoden ruskeana. Nyt on yleistynyt värimuoto, jossa rusakko saa talveksi harmautta talvikarvaan.

Jäniksellä sopeutuminen johtanee myös talvikarvan myöhäisempään vaihtumiseen. Toisin sanoen luonnonvalinta suosii yksilöitä, joiden karvapeite reagoi hitaammin syksyiseen valon määrän vähenemiseen.

Metsästys vähentynyt

Osasyy metsäjäniskannan viime aikojen vakauteen voi olla metsästyksessä.

– Meillä Etelä-Hämeessä on ohjeistettu, että vältettäisiin metsäjänisten ampumista, toiminnanohjaaja Kari Sankala Forssan–Tammelan riistanhoitoyhdistyksestä kertoo.

Osa metsästysseuroista on kieltänyt tai rajoittanut jäniksen metsästystä, minkä lisäksi metsästysaikaa on saatettu lyhentää. Jänismetsällä käynti on toisaalta vähentynyt sitä mukaa kun peuranmetsästys on lisääntynyt.

– Aikaa ei tahdo jäädä enää jäniksille, Sankala sanoo ja kertoo myös metsästäjien havainneen metsäjänisten harvenemisen.

Lue lisää: Peurakanta hurjassa kasvussa, samoin pyyntiluvat.

– Vuosia sitten, kun mentiin metsälle, vastaan tuli metsäjänis, nyt voi tulla kumpi tahansa, rusakko tai metsäjänis. Rusakko on vallannut alueita, ja pärjää niin hyvin, että niitä voi huoletta vähentää.

On kannettu huolta siitä, pärjääkö metsäjänis kilpailussa rusakolle, ja mikä vaikutus metsäjäniskantaan on rusakon ja jäniksen risteymillä. Henttonen uskoo, että metsäjänikselle jää elintilaa rusakon yleistymisestä huolimatta.

– Tutkimukset lajien välisestä kilpailusta ovat ristiriitaisia. Rusakko ei myöskään pärjää umpimetsäisillä alueilla. FL

Uusimmat

Näkoislehti

25.9.2020

Fingerpori

comic