Lounais-Häme

Luonnon kauneus näkyy vuodenajoissa – urjalalainen Jorma Nummela on kuvannut kotiseutunsa eläimiä ja maisemia kymmenen vuoden ajan

Luontokuvaus alkoi vallata Jorma Nummelan elämässä tilaa 70-luvulla. Työelämässä Nummela ei juuri ehtinyt kuvata, mutta 14 viime vuotta eläkkeellä ovat muuttaneet asian.

-Digikuvauksen tulo oli tietysti sellainen piristysruiske. Tajusi, että voi käyttää uusia keinoja, on vain peruskalusto ja sen jälkeen voi räpsiä, Nummela kertoo.

Urjalan kirjaston Hetkiä luonnossa -näyttelyssä ovat edustettuina eri vuodenajat. Huoneen yhdeltä seinältä löytyy kesä, toisilta syksy, talvi ja kevät.

-Ajattelin, että nämä olisivat sellaisia kuvia, joiden kohteisiin voisi kuka tahansa törmätä luonnossa liikkuessaan. Ajatuksena on tuoda esille, kuinka kaunista luonto on ympäri vuoden. Mitään hakkuuryteikköjä en kuvaa.

Nummela kuvaa pääosin luontoa, vaikka muutkin asiat kiinnostavat.

-Viime vuosina olen käynyt aika paljon rajan takana Aunuksen Karjalassa ja osin Karjalan kannaksella. Minulle ei ole sinne päin sukuyhteyttä, mutta ne paikat ovat kiinnostaneet.

 

Kaikkiin kuviin liittyy jokin tarina, Nummela kertoo ruisrääkän kuvaa osoittaen.

-Tämä on ainoa kerta, kun olen nähnyt ruisrääkän. Kesäiltana näin jotain tummia, pieniä olentoja kipittävän ja luulin ensin niitä myyriksi. Sitten ruisrääkkä tuli siihen mekastamaan ja tajusin, että ne ovat sen poikasia.

-Mietin vuosikausia, että olisi hienoa saada kuva, jossa haukka liikuttaa ilmassa siipiään paikallaan. Kerran tulin luontotornilta autolla ja vanhan ladon harjalla istui tuulihaukka. Pysäytin auton ja haukka lähti lentämään, teki kaarroksen ja tuli takaisin melkein yläpuolelleni. Se oli siinä, joskus on näin helppoa saada kuva.

Yhdessä vangitsevassa kesäkuvassa on supikoira, jonka ilme näyttää siltä kuin se hyökkäisi.

-Ei, se on sellainen lälly eläin. En luokittele eläimiä hyviin ja pahoihin. 90 prosenttia ihmisistä varmaan inhoaa supikoiraa, mutta se on omalla tavallansa osa luontoa.

– Niitä eläimiä inhotaan eniten, jotka ovat ihmisen myötä levinneet luontoon, kuten supikoira ja minkki. Mutta on ihmisen omaa syytä, että ne ovat täällä.

 

Talvikuvat linnuista Nummela on saanut vanhalla luontokuvaajien kikalla: ruoalla. Kaikkiin kuviin ei lisäapuja kuitenkaan ole tarvittu.

-Tässä kuvassa peura oli jäänyt auton alle ja kanahaukka söi sen ruhoa kaksi viikkoa. Lähellä oli sopivasti vanha lato, josta kuvasin. Parhaana kuvauspäivänä istuin siellä kuusi tuntia.

-Oli kirkas auringonpaiste ja lämmin talvipäivä. Kanahaukka suki itseään ja näin, että se alkaa tulla kylläiseksi. Tahti hidastui pala palalta, joka meni haukan kurkusta alas. Sitten se rupesi nukkumaan istuallaan. Korpit yrittivät tulla haaskalle, mutta haukka levitti siipensä ja peitti ruhon niillä niin hyvin kun pystyi.

Luontokuvaajan työ vaatii varmaan myös kärsivällisyyttä?

-Mikä on kärsivällistä? Pidän luonnossa olemisesta, en pidä sitä rasitteena. Kyllähän siellä joskus aikaa menee ja kuvia, joihin on tyytyväinen, syntyy harvakseltaan.

-Kärsivällisyyttä vaatii se, että tilannetta täytyy odottaa. Ettei tuikkaa tuosta yhtäkkiä ja ajattele, että siinä se kuva tuli. Ei koskaan voi ajatella, että no niin, tässä on paras kuva, nyt saa riittää. FL

Valokuvanäyttely Hetkiä luonnossa on avoinna kaikille Urjalan kirjastossa 31.8.2018 saakka.

 

Uusimmat