Sote- ja maakuntauudistusten lopputulos uhkaa luisua liian valtiojohtoiseksi, näkee Hämeen maakuntajohtaja Anna-Mari Ahonen.
-Nyt suunnitellut uudet maakunnat eivät todellisuudessa ole itsehallinnollisia. Niiden rahoitus tulee valtiolta, ja niitä ohjaavat erittäin vahva lainsäädäntö ja tiukka normisto. Kaikki investoinnitkin ovat valtion takana, eikä yleistä toimialaa ole, hän perustelee.
-Minusta vaikutusvallan pitää pysyä alueen asukkailla, toimiipa se demokratia sitten kunnallisella tai maakunnallisella tasolla.
Ahonen jakaa Kanta-Hämeen kaupunginjohtajien turhautuneisuuden (FL 17.10.) siihen, että jättimäiset uudistukset ovat juuttuneet puoluepoliittiselle pelilaudalle ja lilluvat alituisessa epävarmuudessa.
-Tuntuu, että maan hallitus on itse omien uudistustensa suurin este. Hallitus riitelee vieläkin isoista poliittisista linjoista, kun meidän pitäisi jo ruveta toteuttamaan käytännön toimenpiteitä.
Ahonen sanoo ymmärtävänsä hyvin kaupunkien näkökulman.
-Tällä hetkellä Suomesta puuttuu valtiojohtoinen kaupunkipolitiikka – on puuttunut koko tämän ja oikeastaan myös viime hallituskauden. Kun valtio ei ole sitä hoitanut, pidän perusteltuna ja järkevänä, että pormestari Vapaavuori on koonnut kaupungit yhteen, hän sanoo.
-Kaupunkipolitiikka on äärimmäisen tärkeää tämän päivän globaalissa maailmassa. Maakunta tai valtio ei voi menestyä, elleivät sen kaupungit menesty. Tämä ei poissulje hyvinvoivaa maaseutua.
C21:n eli 21:n yli 50 000 asukkaan kaupungin ryhmä, mukana Hämeenlinna, vaati äskettäin, että kunnille on annettava suunniteltua vahvempi ote kasvu- ja elinvoimapalveluihin. Maakuntajohtaja Ahonen kuitenkin tähdentää, että suurin osa maakunnille siirrettävistä soten ulkopuolisista tehtävistä on tällä hetkellä valtion, ei kuntien hoitamia ja että maakuntauudistuksen perustarkoitus on nimenomaan yksinkertaistaa aluehallintoa keskittämällä monien eri virastojen ja muiden organisaatioiden toiminnot maakunnille.
-Työ- ja elinkeinoministeriön noin vuosi sitten lanseeraamalla kasvupalvelut-termillä tarkoitetaan ennen kaikkea te-toimistojen työvoimapalveluja ja ely-keskusten yrityspalveluja, hän huomauttaa.
Ahonen ei lämpene Riihimäen kaupunginjohtajan Sami Sulkon toiveelle, että valtio tiivistäisi Suomen ja samalla Kanta-Hämeen kuntarakennetta pakkoliitoksilla.
-Kuntaliitoksille oli oma etsikkoaikansa vuosina 2006–2007, Paras-hankkeen ensimmäisessä vaiheessa. Jos maakuntauudistus toteutuu, vasta sen jälkeen nähdään, syntyykö liitoksille uutta tarvetta vai ei, hän sanoo.
Ahosen mielestä kuntaliitos on aina niin herkkä kysymys, että yhdistymiskeskustelujen soisi alkavan pienemmän osapuolen aloitteesta.
Hän itse puolusti aikoinaan Janakkalan kunnanjohtajana kotikuntansa itsenäisyyttä niin tulisesti, että sai lempinimen “kapinakenraali”. Tuolloin vielä kokoomukseen kuulunut, sittemmin jäsenkirjastaan luopunut Ahonen kuului kuntaliitoksia ajaneessa puolueessaan pieneen oppositioon.
-Minulla ei ole koskaan ollut mitään kuntaliitoksia vastaan, mutta tuolloin, vuonna 2011, minulla oli paljonkin sitä vastaan, että olisi järjestetty pakkokuntaliitosaalto, joka olisi perustunut enemmän puolue- ja valtapolitiikkaan kuin talouteen, hän selittää.
Kuntaliitosten vastustamisen eräs keskeinen peruste oli pelko, että pikkukuntien palveluista päättäminen karkaisi kotipitäjästä keskuskaupunkiin ja samalla vaakalaudalle. Ahonen ei koe henkilökohtaista ristiriitaa siinä, että on nykyään valmistelemassa uudistusta, jonka myötä kunnat riisutaan nykyisestä tehtäväkentästään ja asioita siirretään maakuntatasolle.
-Kuntien tehtävistä siirtyy maakunnille ehkä 50–60 prosenttia. Kunnat eivät siis lakkaa olemasta, eikä maakuntien ole tarkoitus nousta kuntien yläpuolelle vaan korkeintaan siihen rinnalle.
Aiheesta aiemmin:
