Lounais-Häme Tammela

Maalaiselämää makeimmillaan – Mustialan avointen ovien päivän tähtiä olivat lehmät

Mustialan avointen ovien päivissä päästiin navettaan kurkistamaan, mistä maito tulee pöytään.
Elli Känsälä tutustuu navetan asukkeihin tarmokkaasti painellen eteenpäin.  Meilläkin on lehmiä, siksi Elli täällä niin kovasti meneekin, kun on jo tottunut eläimiin, kertoo isä Tuomas Känsälä. Olin täällä ensi kertaa, kun tämä navetta valmistui. Ruokintalaitteisto on täällä erilainen, sellaisia ei monessa paikassa ole. Kuva: Lassi Puhtimäki
Elli Känsälä tutustuu navetan asukkeihin tarmokkaasti painellen eteenpäin.  Meilläkin on lehmiä, siksi Elli täällä niin kovasti meneekin, kun on jo tottunut eläimiin, kertoo isä Tuomas Känsälä. Olin täällä ensi kertaa, kun tämä navetta valmistui. Ruokintalaitteisto on täällä erilainen, sellaisia ei monessa paikassa ole. Kuva: Lassi Puhtimäki

Tähdet pistävät vierailijoiden edessä parastaan, innokkaasti nuuskien ja kielet lipoen. Jokaisella niistä on erilainen otsatukka ja yksi yrittää syödä haalarini. Lehmät ovat yllättävän kiehtovia otuksia, kunhan maanläheiseen hajuun ensin tottuu.

Kaksi suloista pikkuvasikkaa, toffeenruskea ja mustavalkoinen, nököttävät emojensa kanssa erillisissä karsinoissa, eivätkä jaksa vielä tulla ihmisväkeä katsomaan.

– Isompi on Rikhard. Tuo pieni musta on syntynyt yöllä, hänellä ei ole vielä nimeä, kertoo agrologiopiskelija Nenna Lähteenmäki.

Viime seurannan mukaan karjaa on Mustialassa yhteensä 176 lehmää ja viime vuonna syntyi 88 vasikkaa. Opinnoissa tehdään perinteisesti seitsemän päivän navettaviikko, jonka aikana opiskelijat käyvät läpi muun muassa lypsykoneen ja navetan muun laitteiston käytön.

– Navetassa olemme käyneet läpi lypsämistä, päässeet harjoittelemaan robon käyttöä ja olemaan elukoitten kanssa.

– Meillä on vähän kaikkia rotuja täällä: eniten holsteineja ja ayrshireä. Sitten on jerseytä, suomenkarjaa Länsi-, Pohjois- ja Itä-Suomesta, ja vielä muutama Brown Swiss.

Lehmiä ei valitettavasti saa silittää, sillä tautiriskin vuoksi niihin koskeminen on ehdottomasti kielletty. Kaikilla on kuitenkin omat nimet, sillä joka vuosi syntyvät vasikat saavat nimensä järjestyksessä aakkosten kirjaimen mukaan. Vuosi 2019 on omistettu R-kirjaimelle.

– On Luritusta, Nuppua ja Neitoa, Lähteenmäki luettelee. Kaikennäköistä ja -kokoista rouvaa ja herraa siis.

Avoimet ovet päästi tutustumaan maatalouteen ja alan opiskelijoihin,KUVA: Lassi Puhtimäki
toimittaja: Elina Salin

On meneillään avoimen ovien päivä, jonka HAMKin ensimmäisen vuoden agrologiopiskelijat järjestävät Mustialassa joka kevät.

– Kun lukiosta ja ammattikoulusta valmistuu ihmisiä tähän aikaan, opintoja ja paikkaa voidaan esitellä hakijoille ja myös kaikille yleisesti, kertoo opiskelija Nestori Peltonen.

Kaksi ensimmäistä vuotta agrologin opinnot on täynnä maaseutuelinkeinon perusopintoja. Niiden jälkeen opiskelija saa itse valita, mille alalle hän haluaa suuntautua.

– Ei ole vielä tiedossa, mihin suuntaan haluan lähteä. Ehkä jotain erikoisviljelyä, jatkaisin oman perhetilan pitoa, miettii Inka Alakylä.

Kotieläinmoduuli on tähän mennessä ollut opinnoista Alakylän suosikki, mutta suosikkeihin kuuluu monenlaista, myös mm. maatalouskoneiden motoriikan tuntemista, niiden huoltoa ja ajamista.

“Joka on jalo pellollansa, siltä ei puutu puhdas leipä”, siteeraa yksi vanhojen sananlaskujen kylteistä. Mustialan maatalousmuseon alakertaan on kerätty koneita, työkaluja ja käsitöitä, kaikki viimeistään 50-luvulta. Yläkerrassa taas on näytillä, miten talonpojat ennen asuivat.

– Museo kattaa noin kymmenesosan niistä tavaroista, joita Mustialaan on kerätty. Osa on sikin sokin muualla ja osa viety Viikkiin, kertovat opastamassa olevat opiskelijat Iiris Herlin, Aleksi Paavola ja Riikka Valli.

Ensimmäinen museorakennus on vuodelta 1905, kun nykyinen avattiin jo vuonna 1935. Näyttely on avoimien ovien päivän lisäksi auki ryhmille tilauksesta ja kaikille kesäsunnuntaisin klo 12–15. FL

Fingerpori

comic

Uusimmat