Lounais-Häme Jokioinen

Marianne Villalle on ollut kunniatehtävä työskennellä päiväkodissa – “Varhaiskasvatus on elämän kivijalka”

Marianne Villa on kasvattanut jokioislaisia kahdessa sukupolvessa. Hänestä lapsille ei voi lukea liikaa eikä aitoa kasvokkaista vuorovaikutusta korvaa mikään.
Marianne Villa siirtyy eläkkeelle virallisesti lomien jälkeen lokakuun alussa. Hän aikoo viettää aikaa lastensa ja lastenlastensa kanssa, kirjoittaa, liikkua luonnossa, matkustella, avantouida ja käydä kulttuuririennoissa. Forssan kodissa odottaa iso pino lukemattomia kirjoja. Kuva: Lassi Puhtimäki
Marianne Villa siirtyy eläkkeelle virallisesti lomien jälkeen lokakuun alussa. Hän aikoo viettää aikaa lastensa ja lastenlastensa kanssa, kirjoittaa, liikkua luonnossa, matkustella, avantouida ja käydä kulttuuririennoissa. Forssan kodissa odottaa iso pino lukemattomia kirjoja. Kuva: Lassi Puhtimäki

Marianne Villa, 64 kokee olevansa etuoikeutettu saatuaan seurata lasten kasvua ja kehitystä läheltä neljän vuosikymmenen ajan.

– Työni lasten ja perheiden kanssa on ollut minulle hyvin tärkeää ja antoisaa.

Kun kesäloma loppuu, hän ei enää palaa vastaavana varhaiskasvatuksen opettajana Mäntypuiston päiväkotiin. Aamuisista halihetkistä, itselle niin tärkeistä satutuokioista ja työyhteisöstä luopuminen tuntuu haikealta. Samanlaista yhteisöllisyyttä voi olla vaikea löytää eläkkeellä.

– Ihan hyvältä silti tuntuu, ja olen sinut asian kanssa. Pikkuhiljaa mieli alkaa kääntyä omiin tärkeisiin asioihin.

Jokioisten Kartanonpuistossa hän ei voi silti olla muistelematta syystempauksia, joissa yhdessä toisen päiväkodin kanssa on luettu puun alla satuja ja kisattu kartanon ympärijuoksussa.

– Puisto on ollut silloin ihan täynnä iloisia ja innokkaita lapsia, Villa kuvailee lämmöllä.

 

Villa ei ollut paljon kymmentä vanhempi, kun hän alkoi käydä perheissä lapsenlikkana.

– Olin ainoa lapsi. Minua kiehtoivat ystävieni perheet, joissa oli paljon lapsia ja elämää. Halusin tehdä töitä lasten kanssa ja sain onneksi itsekin ison perheen, kolme lasta ja neljä lastenlasta.

Sosiaalikasvattajaksi valmistuttuaan hän sai pian työpaikan Jokioisilta Toimelasta, josta myöhemmin tuli Mäntypuiston päiväkoti.

Pienen päiväkodin etu on ollut, että esimiestehtävistä huolimatta hän on saanut aina myös opettaa ryhmässä.

– Se on ollut tärkeintä. Nautin ja saan hyvää draivia lasten kanssa olemisesta.

 

Varhaiskasvatusta Villa pitää suomalaisen koulutusjärjestelmän ja elämän kivijalkana.

– Se on tärkein elämänvaihe, joka johdattelee elinikäisen oppimisen polulle.

Hän on kokenut suureksi vastuuksi huolehtia, että kaikilla on päiväkodissa hyvä ja turvallista olla. Lapsille on tärkeää välittää sellaisia arvoja kuin yhteistyö, toisten kunnioittaminen ja erilaisuuden kääntäminen rikkaudeksi.

Hänen työuransa aikana on julkaistu paljon uutta tutkimustietoa siitä, mikä on lasten parhaaksi.

Takana ovat ajat, kun päiväkodin täti kauhoi kärrystä joka iikalle samanlaisen annoksen. Nyt lapset opettelevat itse ruoan ottamista.

– Kun lapsi harjoittelee ja oppii, hän saa itsevarmuutta, että minä onnistun ja osaan.

Kaikki tunteet ovat nykyisin hyväksyttyjä, ja niiden ilmaisemista ja hallitsemista harjoitellaan. Tunnetaitojen opettelemisessa ja kielen kehityksessä ei Villan mielestä voi liikaa korostaa aidon vuorovaikutuksen merkitystä.

– Lapsi janoaa toisen ihmisen läsnäoloa, eikä sitä ei pysty millään välineillä korvaamaan.

Kun monessa perheessä illat ovat täynnä aktiviteetteja ja harrastuksia, päiväkodissa on entistä tärkeämpää viettää tavallista kiireetöntä arkea. Leikille täytyy jäädä tilaa ja aikaa.

– Lapsen elämään ei pidä sisällyttää liikaa tekemistä, jotta kasvun rauha säilyy. FL

Uusimmat