Lounais-Häme

Mariskoolin metsästystä ja lasinpuhallusta

 

Nuutajärven lasikylän parkkipaikalla oli sunnuntaina tungosta. Osa Nuutajärvipäivillä kävijöistä näytti kuitenkin kävelevän takaisin autoilleen, vaikka kello ei ollut yhtätoistakaan.

-Ei, emme ole vielä lähdössä. Viemme vain tavarat autoon, siskokset Niina ja Johanna Kallioniemi nauroivat kädet täynnä kasseja.

Siskosten äiti ja täti viilettivät autolle jo aiemmin, sillä kaikilla oli kiire jatkaa kierrosta. Paljon oli vielä näkemättä.

-Ainakin torilla pitää käydä ja kahvilassa.

Kallioniemen naiset ovat käyneet Nuutajärvipäivillä 16 vuoden ajan. Itse tapahtuma vietti tänä vuonna 40-vuotispäiväänsä.

-Tämä on meille ostospäivä. Perhereissu.

Siskosten kodeissa Siikaisissa ja Sastamalassa on jo paljon lasia. Mariskooleja, tuikkuja, kulhoja, muumimukeja ja -aterimia.

-Metsästämme Mariskooleja. Minulla on jo 15 eri väriä, lisää pitäisi saada, Johanna Kallioniemi kertoi.

Värit merkitsevät heille paljon. Niillä saa kodin eläväksi. Siskokset vaihtavat sisustuksen väriä vuodenaikojen mukaan.

-Ei jouluna voi olla vihreitä verhoja eikä keväällä punaisia. Verhot ja tyynynpäälliset pitää vaihtaa.

Kallioniemet totesivat, että kodin pitää olla balanssissa ja siellä pitää viihtyä.

-Keittiö on kodin sydän ja astioidenkin pitää sopia vuodenaikaan.

Koko Kallioniemen naiskööri sai aikaisen starttinsa vuoksi lahjaksi vihannesveitset. Iittala outlet nimittäin lahjoitti sadalle ensimmäiselle veitset kaupan päälle.

-Eikö ole hieno, Johanna Kallioniemi näytti veistä ennen kuin kaksikko lähti seuraamaan äidin ja tädin jalanjälkiä.

Urjalalaiset Veeti, 6, ja Väinö, 4, Salminen katselivat, kun lasialan opiskelijat esittelivät taitojaan Lasikoululla.

-Mä oon ennenkin puhaltanut lasia, Veeti kertoi.

Veeti on nimittäin eskarilainen ja iltapäiväkerhossa lähdettiin yhtenä päivänä tutustumaan Lasikouluun.

Salmisen perhe on käynyt Nuutajärvipäivillä useiden vuosien ajan. Vaari Salminen on käynyt tapahtumassa kauemmin kuin pojanpojilla on ikävuosia yhteensä.

-Ainakin toistakymmentä kertaa, Timo Salminen laski.

He kiertelevät ja katselevat ja ostavat lasiesineitä, jos sopiva tarjous osuu kohdalle. Timo Salminen innostui lasiesineistä, kun hän tutustui aikanaan Viialan lasitehtaan tuotantoon.

-Lasihan on ikuista, jos sitä ei riko, mies veisteli.

Veetin ja Väinön isä Teemu Salminen lisäsi, että lasi säilyttää arvonsa. Varsinkin, jos esine on signeerattu.

-Ei meillä tosin ole mitään arvokasta. 1940-luvun Aurora-snapsilasit taitavat olla arvokkaimmat. Ja ne on vielä alkuperäisessä pakkauksessaan, Veetin ja Väinön äiti Katri Ollikainen kertoi.

Vaari Salmisella on Tynelliä, Virkkalaa ja Sarpanevaa.

Siitä kaikki ovat samaa mieltä, että käyttöastioiden pitää olla Iittalaa.

-Näiden opiskelijoiden työt voivat olla muutaman kymmenen vuoden kuluttua arvokkaita. Eihän sitä koskaan tiedä, Teemu Salminen totesi opiskelijoiden työtä katsellessaan. FL

 

Uusimmat