Lounais-Häme

Märkä vuosi toi mukanaan kuivikepulan

-Viime syksynä ei saatu hyvää kuivikeolkea lainkaan, toteaa Iina Närvänen Ypäjältä.

Närvästen lihakarjatilalla ei kuitenkaan kärsitä kuivikepulasta. Vuonna 2016 olkea kertyi niin hyvin varastoon, että karjan makuualusta pysyy kuivana ja hyvälaatuisena kesään saakka.

Seppo Ali-Lekkalan tilalla Tammelassa on vastaava tilanne. Vanhat varastot pelastavat.

-Mutta he, joilla ei ole jäljellä ylivuotista olkea, ovat pulassa, Ali-Lekkala ja Närvänen toteavat.

ProAgria Etelä-Suomen lihantuotantoasiantija Päivi Rekola ei muista vastaavaa tilannetta, jossa kuivikepulasta kärsittäisiin kautta Etelä-Suomen.

-Aina on ollut yksittäisiä tiloja, joilla on syystä tai toisesta puutetta kuivista kuivikkeista. Siitä on kuitenkin selvitty ostamalla. Nyt pulaa on kuitenkin lähes kaikilla, joilla ei ole ylivuotisia varastoja. Varastot tarvitaan puolestaan omaan käyttöön, joten niistä ei yleensä riitä myytäväksi asti, Rekola kertoo.

Kuivikepula koskee erityisesti lihakarjan kylmäpihattokasvatusta, missä olkea tarvitaan suuria määriä makuualustaksi. Tilannetta ei helpota nollan molemmin puolin sahaava lämpötila.

-Näillä keleillä kuivikkeita voi joutua vaihtamaan päivittäin. Jos päästäisiin kunnolla pakkasilla, ilma olisi kuivempaa ja kuivikkeet pysyisivät kuivina ja imukykyisinä pitempään.

Pihattokasvattajat korvaavat olkipulaa lähinnä turpeella.

Mikäli viljelijä joutuu kuivikeostoksille, tietää se uutta lovea lompakkoon. Kuivikkeista ei kuitenkaan kannata säästää.

-Tilojen tarkastukset ovat nykyään tiukkoja, ja jos eläinten makuualustoissa on huomautettavaa, voi siitä seurata sanktioita. Myös teurastamo voi tehdä vähennyksiä lantaisuuden vuoksi, Rekola sanoo ja väläyttää jopa mahdollisia tuotantomenetelmien muutoksia, jos Suomen ilmasto muuttuu pysyvästi sateiseksi.

-Etelä-Suomessa on suosittu kylmäpihattokasvatusta, mikä on eläimille parempi vaihtoehto. Jos kuivikepulasta tulisi jokavuotinen riesa, viljelijät voivat miettiä siirtymistä takaisin lämminpihattoihin, Rekola ennakoi.

Olkikuiviketta käytetään myös sikaloissa, mutta tarve ei ole yhtä suurta kuin nautatiloilla. Sika on kuitenkin herkempi kuivikkeen laadulle, ja esimerkiksi kuivikkeen kosteusongelmat näkyvät välittömästi sikojen terveydentilassa.

Hevostalleissa käytetään kuivikkeena yleensä kutterinpurua, turvetta, hamppua tai erilaisia pellettilaatuja. Olkea käytetään yleensä vain keväällä varsallisten tammojen alla, joten olkipula voi tulla yllätyksenä.

-Hevostiloilla tarve on sen verran vähäistä, että hätätilanteessa kuivikkeena voi käyttää jopa heinää tai erilaisia sekoitteita, Rekola arvioi.

Kevät voi myös korjata tilannetta, sillä osa peltolohkoista jäi paalaamatta syksyn sateissa.

-Toisinaan huhtikuussa saa paalattua oikein hyvää ja kuivaa olkea. Mutta jos silloinkin on märkää, ei auta kuin silputa oljet uuden kasvun tieltä, Seppo Ali-Lekkala kertoo. FL

Uusimmat