Lounais-Häme

Matalan torpan ja Härkätien lumoissa

Terttu Liisa Pullinen tunnustaa itsensä hitaaksi hämäläiseksi.

-Mielessäni on kytenyt jo pitkään ajatus jonkinlaisen näyttelyn kokoamisesta lapsuuskodin inspiroimista aiheista. Aina se on kuitenkin vain lykkääntynyt lykkääntymistään, hän toteaa.

Ripustettavaksi suunnittelemansa kokonaisuuden – Matalasta torpasta, maantien varresta – Pullinen kertoo selvittäneensä itselleen jo aikoja sitten.

-Nyt, kun me suomalaiset vietämme itsenäisen valtiomme arvokasta satavuotisjuhlavuotta, ajattelin, että nyt, jos koskaan sopisi tämä kuvakertomus asetettavaksi näkyville tarinaksi mökkiläisistä tähän päivään.

Pullisen mielessä pitkään hautuneen suunnitelman toteutukseen pääsee tutustumaan Tammelan kunnantalon ala-aulassa 19. toukokuuta asti. Hän on ripustanut esille yhteensä 41 öljyvärimaalaustaan vuosien varrella.

Näyttelyn nimiteemaa kokonaisuudeksi sitovista elementeistä maantie on Hämeen Härkätie Portaan-Saaren maisemiin sijoittuvalta osaltaan ja matala torppa Terttuliisa Pullisen isoisovanhempien Hakalan torppa.

-Hakalan torpan tarina alkaa vuodesta 1889, jolloin Gustaf Hellström ja Catharina omaa sukua Stål saivat 10-vuotiaan poikansa Oton kanssa häädön Ojaisten Anttilan Levomäestä. Heille osoitettiin paikka saman talon hakamailta, noin puoli kilometriä Someron suuntaan Hämeen Härkätien varrelta, taitelija valaisee.

Hakala siirtyi myöhemmin paroni de la Chapellen omistukseen, jolloin torpparin taksvärkkipäivät muuttuivat tehtäväksi Saaren kartanolle. Siitä käänteestä näyttelyssä muistuttaa eväiden mukanakuljetusta ilmentävä Taksvärkkireppu-maalaus.

-Luulen, että maalauksen mallireppu on isoisäni Otto Hellströmin tekemä. Hän oli jonkin aikaa Mustialassa suutarin opissakin, mutta keskeytti sen, koska ei pitänyt siitä, kun joutui nukkumaan yönsä nahkakasan päällä.

Pullisen maalaukset edustavat tyylisuunnaltaan esittävää realismia, josta välittyy taiteilijassa asuva, romantiikkaan kallistuvan dokumentaristin pohjavirtaus.

-Olen jäänyt napanuorastani kiinni lapsuustorppaani, hän perustelee niin aihe- kuin tyylivaikutteitaankin.

Se, että Pullinen on elänyt aikuisikänsä virallisesti kirjoilla Hämeenlinnassa, ei ainakaan Tammelan kunnantalon näyttelyssä tule esille.

-Osallistun kyllä Hämeen Taideartteli-yhdistyksen toimintaan ja pidän siitä, mutta en voi sille mitään, että minua ei kiinnosta maalata Hämeenlinnasta yhtään mitään.

Sen sijaan vapaa-ajan vietolle ympäristön tarjonneista Tammelan ja eritoten Portaan maisemista ja muistoista hänelle on riittänyt aiheita ammennettaviksi sitäkin enemmän.

Pullinen muistaa antautuneensa kuvataiteelle jo pienenä.

-Voi olla, että vanhimman lapsen syntymän aikaan taiteen tekemiseen jäi parin vuoden hiljaisempi kausi.

-Olen vähän tällainen rauhaton luonne, mutta kun maalaan, keskityn siihen niin täysillä, että en kuule enkä näe mitään muuta.

Öljyvärit ovat pitäneet pintansa pysyvästi Terttu Liisa Pullisen ilmaisutekniikkana. Vesivärejäkin hän toteaa kokeilleensa.

-Akvarellimaalaus vaatii käden taitojen lisäksi niin paljon omaa tiedollista paneutumistaan, että minulle ei ole tarjoutunut siihen riittävästi mahdollisuuksia.

Läheisistä yhteyksistä Lounais-Hämeen suuntaan todistelee Pullisen jäsenyys kuvataideyhdistys Kuhankosken Killassa.

-Liityin Kiltaan isäni kuoltua vuonna 1985 ja sain samalla uutta intoa maalaamiseen, kun yksi töistäni julkaistiin lehtijutussa heti ensimmäisessä yhdistyksen näyttelyssä, johon osallistuin. FL

 

Terttu Liisa Pullisen maalauksia on esillä Tammelan kunnantalolla 19. toukokuuta asti.

 

Korjattu 11.5. Terttu Liisa Pullisen nimi oikeaan muotoon.

Korjattu 12.5. paronin nimen kirjoitusasu oikeaan muotoon de la Chapelle.

 

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic