Lounais-Häme

Mato Valtonen: Meillä oli yhteinen musiikin kieli

Jussi Orell/Lännen Media

Mustaanmereen joulupäivän aamuna pudonneen Venäjän armeijan koneen kyydissä ollut armeijan kuoro muistetaan Suomessa eritoten yhteisesiintymisestä Leningrad Cowboysien kanssa Helsingin Senaatintorilla 1993. Konserttia pakkautui katsomaan kymmeniä tuhansia katsojia.

Turmakoneessa oli lehtitietojen mukaan noin kolmaosa lähes 200 jäsenen orkesterista, johon kuuluu solistien ja soittajien lisäksi tanssiryhmä.

Kuoron virallinen nimi on Aleksandrovin laulu- ja tanssiyhtye, mutta se tunnetaan parhaiten Puna-armeijan kuorona.

Kuoron kokoonpano on kuitenkin muuttunut melkoisesti sitten esiintymisen Senaatintorilla.

Leningrad Cowboysissa laulajana 1998 asti toiminut Mato Valtonen otti tiedon lentoturmasta vastaan surullisena.

-Kyllä tämä aikamoinen uutinen oli. Ei tämä joulutunnelmaa ainakaan nosta, Valtonen toteaa.

Valtosen mukaan nykyisessä kuorossa tuskin on enää samoja jäseniä, joiden kanssa Leningrad Cowboys esiintyi. Tämä kävi ilmi muutama vuosi sitten Valtosen suunnitellessa tapaamista tuttujen kuorolaisten kanssa. Lopulta tapaaminen jäi toteutumatta, koska entisiä jäseniä ei kuorossa enää ollut. Kuoron traditio kuitenkin pysyy, vaikka jäsenistö vaihtuu.

– Sama kuoro ja samat perinteet silti ovat kyseessä, Valtonen korostaa.

Valtonen kuvailee Leningrad Cowboysin kanssa esiintynyttä kuoroa erittäin ammattitaitoiseksi.

– Sen työmoraali oli erittäin korkea ja armeijan yksikkönä sillä oma kurinsa. Harva kuoron jäsen puhui muuta kieltä kuin venäjää, joten kommunikointi hoidettiin tulkin välityksellä. Meillä oli kuitenkin yhteinen musiikin kieli. Yhteistyössämme vietiin kahta kulttuuria yhteen.

Leningrad Cowboys teki kuoron kanssa useita keikkoja eri puolilla maailmaa. Toinen Suomeen suunniteltu konsertti jäi kuitenkin toteutumatta. Se oli tarkoitus järjestää Oulussa.

Koska kuoro on armeijan yksikkö, sen toimintaan liittyi tiettyjä hankaluuksia muun muassa matkustuslupien saamisessa. Peruuntumisia saattoi Valtosen mukaan tulla viime hetkellä.

Konsertti Senaatintorilla osui poliittisesti sopivaan aikaan, jolloin itänaapuri oli avautumassa. 

– Konsertti on pala historiaa. Venäjä oli eräänlaisessa käymistilassa ja haki asemaansa maailmankartalla. Suomessa oli hetken ajan aistittavissa tietynlaista myönteistä henkeä Venäjää kohtaan. Sittemmin maailmanpoliittinen tilanne on kuitenkin muuttunut, Valtonen pohtii.

Asiasanat