Lounais-Häme

Matti Äijälän hauta Ypäjän sankarihaudassa on tyhjä, hautapaikkaa Karjalasta ei ole löydetty

Vuosien 1939 - 45 sodissa jäi taistelukentille tai katosi noin 13 000 suomalaissotilasta, joista noin 5000 kesän 1944 vetäytymistaisteluissa. Heidät siunattiin kentälle jääneinä kotiseurakuntiensa sankarihautoihin. He saivat valkoisen ristin ja muistolaatan, mutta hauta laatan alla jäi tyhjäksi. Yksi heistä oli ypäjäläinen Matti Äijälä.
Kuva: Soile Toivonen
Kuva: Soile Toivonen

Ypäjän sankarihautaan siunattiin heinäkuun viimeisenä päivänä 1944 viisi sankarivainajaa, joista neljä kentälle jääneinä.

Heidän joukossaan oli Palikkalan kylästä kotoisin oleva 20-vuotias Forssan Yhteiskoulun kasvatti, sotamies Matti Äijälä. Hän kaatui 1.7. Aunuksen Suurimäen puolustuslohkolla jalkaväkirykmentti 44:n I pataljoonan 1. komppanian riveissä.

Omaisia suuressa surussaan lohdutti tieto siitä, että vaikka häntä ei pystytty evakuoimaan, oli hänen ruumiinsa ehditty haudata taistelutantereelle.

Puna-armeija kantapäillä

5. divisioonaan kuulunut jalkaväkirykmentti 44 oli koko asemasodan ajan puolustuksessa Syvärin rintamalla. Rykmentin II ja III pataljoona olivat kesäkuun 21. päivänä asemissa Syvärin pohjoisrannalla, Sekeen lohkolla, kun venäläisten yli kolmetuntinen tulivalmistelu alkoi.

Puna-armeija vyöryi voimalla yli virran. Suomalaisjoukot vetäytyivät viivyttäen kohti länttä. Kesäkuun 28. päivänä oli rykmentti asettunut puolustukseen Vitele — Suurimäki -linjalle. Venäläiset seurasivat kantapäillä. Jo seuraavana päivänä ennen puolta yötä jouduttiin tästäkin asemasta luopumaan, ja joukot vedettiin Viteleenjoen pohjoispuolelle.

Kaukoijärvellä eteneminen pysähtyi

Samaan aikaan oli vihollinen päässyt valtaamaan Kaukoijärven kylän. Sinne tehtävää vastahyökkäystä tukemaan sai käskyn JR 44:n III pataljoona ja pian sen jälkeen myös I pataljoona. I/JR 44 lähti marssille Suurimäestä kesäkuun viimeisenä päivänä. Marssirivistöön osui venäläiskeskitys. Neljä kaatui ja kahdeksan haavoittui. Kaukoijärvellä saatiin vihollisen eteneminen sillä erää estetyksi, ja I P sai käskyn siirtyä varmistamaan Kasesmäki — Suurimäki -linjalle.

Kaatuneiden määrä kasvoi

1.7. puolen päivän tienoilla oli muutaman kymmenen miehen osastoksi kutistunut 1. komppania harvassa varmistusketjussa, kun vihollisen voimakas tykistökeskitys alkoi. Kranaatit menivät osaksi ohi, mutta yksi kranaateista räjähti puun latvassa.

Matti Äijälä oli tämän puun suojassa. Hän haavoittui selkään ja eli enää vain noin 10 minuuttia. Lääkintämiehet kantoivat hänet tien viereen odottamaan kuljetusta kaatuneiden kokoamispaikalle.

Suurimäen kyläkukkula ja sen kautta kulkeva tärkeä vetäytymistie Palalahden suuntaan oli menetetty viholliselle 1.7. varhain aamulla. Kaatuneiden ja haavoittuneiden määrä kasvoi.

Kuljetuskalustoa ei ollut riittävästi, ja kuljetuskelpoiset tiet olivat harvassa. Kaikkia kaatuneita ei pystytty kuljettamaan mukana, vaan heidät oli haudattava kentälle.

Kaatuneet jäivät rajan taakse

Rauhanneuvotteluissa Suomi yritti saada oikeutta rajan taakse jääneiden sotilaidensa etsintään, mutta tähän eivät neuvostoviranomaiset suostuneet. Tilanne muuttui vasta Neuvostoliiton romahdettua.

1992 allekirjoitettu Suomen ja Venäjän välinen valtiosopimus takasi suomalaisille mahdollisuuden etsiä taistelukentille jääneitä sotilaitaan. Etsinnät alkoivat, ja noin 1300 sotilaan jäänteet on löydetty. Heistä noin 370 on pystytty tunnistamaan.

1997 eräs etsijäryhmä löysi Aunuksen Suurimäen alueelta joukkohaudan, joka kätki uumeniinsa kolmentoista sotilaan jäänteet.

Löydettyjen joukossa olivat mm. 30.6.44 matkalla Kaukoijärven vastaiskuun kaatuneet koijärveläinen kersantti Oskari Kölli ja forssalainen sotamies Hannes Enberg sekä ypäjäläiset alikersantti Väinö Levander ja sotamies Paavo Ketola.

Sotilaspapeilla vaikea tehtävä

Sotilaspapeilla oli moninainen rooli rintamalla. Ensisijaisena tehtävänään heillä oli luonnollisesti oman yksikkönsä sotilaiden sielunhoito, mutta samalla heidän tuli huolehtia siitä, että kaikista kentälle jääneistä ja kadonneista saadaan talteen tapahtuman oleelliset tiedot mahdollisesti myöhemmin suoritettavaa etsintää tai tutkintaa varten. Mukaan tuli liittää peitepiirros karttakoordinaatteineen sekä, mikäli mahdollista, kahden henkilön nimet, jotka silminnäkijöinä voivat valaista asiaa.

On selvää, että erityisesti liikuntasodan aikana kaikkea tietoa ei saatu kirjatuksi ja vielä ymmärrettävämpää on, että kaikki aineisto ei ole säilynyt. Poikkeuksia kuitenkin on.

Sotilaspastori Rädyn piirros Matti Äijälän haudasta. Toinen nuoli osoittaa hautaa ja toinen puun runkoa. Selventävänä tekstinä: Puun kuoreen leikattu pieni risti. Kuva: Muu
Sotilaspastori Rädyn piirros Matti Äijälän haudasta. Toinen nuoli osoittaa hautaa ja toinen puun runkoa. Selventävänä tekstinä: Puun kuoreen leikattu pieni risti.

Unto Rädyn muistiinpanot tallessa

III/JR 44:n pastorin, sotilaspastori Unto Rädyn tarkat muistiinpanot kesä-heinäkuun vaihteen ajalta ovat säilyneet. Heinäkuun 6. päivänä hän kirjoitti divisioonansa pastorille:

”Ilmoitan haudanneeni kentälle 1.7.44, yhteishautaan, Itä-Karjalan kartaston P-36-101 koordinaattien i 67,8 ja p 68 01,0 määräämään paikkaan seuraavat 13 kaatunutta. Hauta sijaitsee Suurimäen – Kaukoijärven tieltä n. 3 km Suurimäestä sillan kohdalta luoteeseen kohti Kanabron kylää johtavan pikkutien länsipuolella pienellä aukiolla n. 4 m etäisyydessä tiestä ja n. 200 m päässä tienristeyksestä.”

Sitten seuraa kolmentoista miehen nimet, sotilasarvo, tuntolevyn numero, joukko-osasto, syntymäaika, kotipaikka ja lähimmän omaisen nimi, mm. Kölli, Enberg, Levander ja Ketola. Räty jatkaa:

”sekä yksikseen saman tien vas. puolelle n. 1 km päähän tienristeyksestä i 67,4 ja p 68 01,5, tuntolevy 006 265, mahdollisesti I/JR 44:n vainaja. Toinen puoli tuntolevystä oli katkaistu pois.” (Tähän on eri käsialalla kirjoitettu: Äijälä, Matti Mikael, stm.) Kaikki vainajat kaatuivat hyökkäyksessä Kaukoijärvelle 30.6.1944. Evakuointimahdollisuutta ei ollut, koska käytettävissä oli vain metsätie Kanabrohon. Muut vainajat, paitsi viimeinen, haudattiin kiireisesti päällekkäin samaan hautaan eikä karttapiirrosta siksi tehty.”

Etsintä maastossa alkoi

Ypäjäläinen Äijälän suku oli vuosikymmenien varrella vaalinut sankarivainajansa muistoa, etsinyt tietoa hänen viimeisistä hetkistään ja hautapaikastaan ja kerran käynytkin Suurimäen kylässä. Heille oli tärkeätä nähdä se seutu, joka kätki heidän omaisensa.

Arkistolöytö herätti uuden toivon. Tarvittiin vielä kokenut ja pätevä etsintäryhmä. Tällainen löytyi Raahesta. Keijo ja Kimmo Haka-Riskun ja Raimo Lehtimäen perustama Haukka-ryhmä, virallisesti Pohjois-Pohjanmaan sotavainajien muiston vaalimisyhdistys ry., vapaaehtoisperiaatteella toimiva kahdeksan miehen ryhmä, otti mieluusti Matin etsintälistalleen.

Ensimmäisellä matkalla toukokuussa todettiin entisen metsätien, jonka varrelle sotilaspastori Räty oli Matin haudannut, muuttuneen leveähköksi soratieksi, jonka syvä oja erotti metsästä. Tie oli todennäköisesti korjattu ajokelpoiseksi metsätöiden vuoksi, sillä ympärillä olevassa metsässä erottui selvästi suurten koneiden jäljet. Hautapaikka pystyttiin rajaamaan melko tarkasti. Se osui uhkaavan lähelle ojaa.

Kesä- ja elokuun etsintämatkoilla jatkettiin tutkintaa systemaattisesti neliömetri neliömetriltä. Löytyi runsaasti ns. sotaromua, mutta tuntolevyn puolikasta, asetakin nappia, vyönsolkea tai muuta, mikä olisi antanut viitteen sinne haudatusta vainajasta, eivät metallinpaljastimet ilmaisseet.

Alkoi vahvistua epäilys siitä, että hauta on joutunut ojasta kaivuun yhteydessä nostetun, paksuhkon maa-aineksen peittämäksi ja siten liian syvälle löydettäväksi.

Viimeisenä mahdollisuutena tilattiin paikalle vielä maatutka, jonka avulla maastoa haravoitiin yhdeksän tuntia, mutta jälleen ilman tulosta. Oli tehtävä raskas päätös etsintöjen lopettamisesta.

Etsinnät eivät olleet turhia

Matti Äijälän hauta Ypäjän sankarihaudassa jäi edelleen tyhjäksi. Etsinnät eivät kuitenkaan olleet turhia. Niiden kautta Matti Äijälän sukulaiset ja ystävät, Haukka-ryhmän sinnikkäät etsijät ja muut mukana olleet, kukin omalla tavallaan, osoittavat kunnioitustaan sotiemme veteraaneille ja uhreille. FL

 

Kirjoittaja on helsinkiläinen sotahistorian harrastaja.

Uusimmat

Näkoislehti

27.9.2020

Fingerpori

comic