Lounais-Häme Forssa

Melankoliaa metallista – Anna Ellmén haluaa herättää veistoksin huomaamaan sukupuuttoaallon

Anna Ellmén toteutti lapsuuden unelman. Kadotettuja lajeja on ensimmäinen näyttely entisessä kotikaupungissa.
Anna Ellmén jännitti hieman miten hänen veistoksensa toimivat Galleria Moletin voimakkaiden punatiiliseinien keskellä. Hän on tyytyväinen lopputulokseen. Esillä on myös töistä tuorein eli Ljuban uni, maalattu ja patinoitu pronssi ja teräs. Kuva: Lassi Puhtimäki
Anna Ellmén jännitti hieman miten hänen veistoksensa toimivat Galleria Moletin voimakkaiden punatiiliseinien keskellä. Hän on tyytyväinen lopputulokseen. Esillä on myös töistä tuorein eli Ljuban uni, maalattu ja patinoitu pronssi ja teräs. Kuva: Lassi Puhtimäki

– Minulle oli lapsesta lähtien selvää, että haluan isona taiteilijaksi.

Näin kertoo Forssasta kotoisin oleva Anna Ellmén, joka myös piti kiinni haaveestaan eikä luopunut siitä rehevämmän leipäpuun tai muun elämän eteen heittämän syyn vuoksi. Hän oli varma tavoitteestaan.

– Olen opiskellut kuvataiteita Forssan kuvataidekoulussa 7-vuotiaasta 18-vuotiaaksi asti. Siellä sai hyvän pohjan, kannustusta ja pääsin kokeilemaan monenlaista.

Kuvataidekoulusta ja lyseosta taiteen tie johdatti Ellménin ensin Turun yliopistoon taidehistorian opintojen pariin vuonna 2000.

– Vaihdoin pääaineen kulttuurihistoriaan ja lisäksi opiskelin Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa. Valmistuin sieltä 2014 ja samana vuonna yliopistosta filosofian maisteriksi.

Suunnitelma muutti opiskellessa

Taideakatemiassa hän sai ensimmäisenä vuonna sydämensä kyllyydestä kokeilla erilaisia tekniikoita ja tapoja tehdä. Se johti voimalliseen ahaa-elämyksen, jonka jälkeen suunnitelmat muuttuivat.

Hänestä ei tulisikaan taidemaalaria niin kuin hän ensin kuvitteli, vaan kuvanveistäjä. Plastinen sommittelu ja kolmiulotteisuus kiinnostivat värien leikkiä ja pintojen jännitteitä enemmän.

– Se oli sellainen intuitiivinen tuntemus, että kuvanveisto on se minun juttuni. Muu ei tuntunut samalta. Erityisesti monipuolinen metalli materiaalina viehätti minua. Sitä voi valaa, työstää, hitsata, muokata tai vaikka värjätä.

Berberileijona sirkuksessa. Maalattu pronssi, romurauta ja teräs. Kuva: Lassi Puhtimäki
Berberileijona sirkuksessa. Maalattu pronssi, romurauta ja teräs. Kuva: Lassi Puhtimäki

Todellisuudesta kadonneiden tarinoita

Ellmén on tuonut nyt töitään ensi kertaa esille Forssaan. Forssan museon Galleria Moletissa esillä oleva Espèces perdues / Kadotettuja lajeja on veistosnäyttely, jonka teokset kuvaavat sukupuuttoon kuolleita eläimiä ja niiden osia.

– Veistosteni aiheet ovat saaneet innoituksensa sekä yleisesti tunnetuista että kuvittelemistani tarinoista, jotka liittyvät kadonneisiin lajeihin. Tarinat ovat väistämättä melankolian sävyttämiä. Kadonneista eläimistä on muodostunut mielessäni myyttisiä olentoja, joiden tarinat kurkottavat kadonneesta todellisuudesta tähän päivään.

Hän toivoo, että hänen veistoksensa herättäisivät ihmiset huomaamaan, että maapallolla on juuri nyt käynnissä kuudes sukupuuttoaalto.

– Toivoa myös voi, että ihmiset pyrkisivät estämään käynnissä olevaa lajien tuhoutumista.

Kierrätysmetallit voivat yllättää

Ellmén puntaroi työnsä tarkkaan ennen niiden toteuttamista, sillä hän ei halua luoda maailmaan mitään turhaa. Materiaalinsa hän valitsee luottoromukaupasta Turusta, sillä hän haluaa käyttää kierrätysmetallia.

– Kierrätysmetalli tuottaa toisinaan omat yllätyksensä, vaikka romukaupassa hyvät seosanalyysilaitteet onkin. Joskus uniikki työ voi mennä pilalle materiaalin vuoksi, mutta toisinaan pienet valuvirheet voivatkin olla hyvä juttu.

Turussa asuva Ellmén työskentelee turkulaisten kuvanveistäjien Jöötti ry:n omassa pronssivalimossa.

– Siellä on erinomaiset mahdollisuudet työskennellä. Teen kaikki työvaiheet itse. FL

Anna Ellménin Espèces perdues / Kadotettuja lajeja Forssan museon Galleria Moletissa 23. helmikuuta asti.

Uusimmat

Näkoislehti

19.9.2020

Fingerpori

comic