Lounais-Häme

MESSULEHTI: Kun on aika muuttaa pienempään

Siitä on 30 vuotta, kun Sirkka Hyytiäinen istui vastavalmistuneen omakotitalon portailla.

250-neliöisessä talossa kaikki oli juuri niin täydellistä, kuin Hyytiäinen saattoi kuvitella.

Rakennus oli itse suunniteltu ja alusta asti aviomiehen rakentama. Keittiö oli viimeinkin riittävän iso.

Pariskunnan poika oli juuri ostanut vanhempiensa elämäntyön, Matkussa sijaitsevan maatilan. Nyt eläkeläisten oli aika siirtyä omaan pirttiin nauttimaan vapaapäivistä.

Siinä portailla istuessaan Hyytiäinen toivoi, että tämä olisi hänen viimeinen kotinsa.

 

Forssan Isännöinnin ja Kiinteistövälityksen toimitusjohtaja Matti Ryyppö tietää, miten valtavasti omaan kotiin liittyy tunteita.

Erityisen rakas on sellainen koti, jossa on asunut vuosikymmeniä tai jonka on omin käsin rakentanut.

Senkin Ryyppö tietää, että toisinaan luopuminen on järkevää.

-Yritän rohkaista monia ikäihmisiä vaihtamaan omakotitalon suosiolla pienempään asuntoon. On ihan turha kuormittaa itseään sellaisilla kotitöillä, joita ei enää jaksa tehdä, Ryyppö sanoo.

Hän kertoo usein epäröivälle asiakkaalle myyneensä jopa 1600–1700-luvulla rakennettuja kiinteistöjä. Niiden arvo voi olla suvulle mittaamaton.

-Mutta maailma muuttuu, eikä materiaan kannata rakastua, Ryyppö huomauttaa.

 

Viime lokakuussa Sirkka Hyytiäinen seisoi forssalaisen kerrostaloasunnon eteisessä.

Aurinko paistoi suoraan ikkunoista sisään ja täytti avaran tilan. Lasin takaa avautui upea näköala Forssan keskustaan.

Hyytiäinen ajatteli, että tähän asuntoon ei tarvitsisi kantaa puita.

Täällä ei kuluisi sähköä tyhjien neliöiden lämmittämiseen. Täällä olisivat palvelut ja ihmiset lähellä. Sairaala olisi melkein naapurissa, niin kauppa ja harrastuksetkin. Ei tarvitsisi tehdä lumitöitä eikä leikata ruohoa, ei imuroida kahta kerrosta tai sannoittaa liukasta pihaa. Täällä tuntuisi talven pimeinä iltoina turvallisemmalta.

Tuli sellainen tunne, että ehkä voisi antaa mahdollisuuden vielä yhdelle uudelle kodille.

-En ole katunut päätöstäni. Muutto oli tässä elämäntilanteessa juuri oikea ratkaisu. Aviomies nukkui pois, enkä itse jaksa enää kantaa puita ja tehdä kaikkia kotitöitä, Hyytiäinen kertoo nyt, puoli vuotta muuton jälkeen.

 

Hyytiäinen on muuttanut elämänsä aikana kymmenisen kertaa.

Ensimmäisen kerran hän muutti viisivuotiaana pois sodan jaloista Äyräpään Vuosalmelta. Sinne jäänyt synnyinkoti on yhä Hyytiäisen elämän rakkain koti.

-Koti on ihmiselle hirveän tärkeä paikka. Siitä luopuminen tekee kipeää. Ensimmäinen muuttokokemukseni oli kuitenkin niin raskas, etteivät muutot sen jälkeen ole tuntuneet yhtä pahoilta.

Vuosalmen koti on nykyisin raunioina, joilla Hyytiäinen on usein vieraillut. Synnyinkoti on yhä tärkeä, mutta silti hän uskoo, että kodin voi rakentaa sinne, missä ovat rakkaat.

Kerrostaloasunnon tekee kodikkaammaksi se, että siellä on makuuhuone myös lapsille. Vaikka osa Hyytiäisen lapsista asuu pääkaupunkiseudulla asti, he vierailevat äidin luona usein, jopa viikoittain.

-Totta kai sekin lohduttaa, että omakotitalo kuuluu perikunnalle. Voin käydä siellä, kun haluan.

 

Hyytiäisen haave siitä, että eläkevuosia varten rakennettu talo jäisi hänen viimeiseksi kodikseen, ei kuitenkaan toteutunut. Käytännön järjestelyt menivät edelle.

Hyytiäisen mielestä ihmisen pitäisikin suhtautua materian rakastamiseen varauksella.

-Lopulta täältä ei mitään saa mukaansa. Omisti millaisen kartanon tahansa, niin tänne se jää. FL

 

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti