Lounais-Häme

MESSULEHTI: Lapsiperheen kodikkaan valkoinen koti

Harmoninen. Se on ensimmäinen adjektiivi, mikä tulee mieleen, kun on ylittänyt 1870-luvulla rakennetun hirsitalon kynnyksen ja astunut valtavaan, valoisaan eteiseen.

Kun Katja Poutiainen osti talon vuonna 2007, rakennus näytti melko lailla toiselta. Alun perin kappalaisen pappilaksi rakennettu hirsitalo oli ollut seurakunnan ja Somero-Seuran satunnaiskäytössä useamman kymmenen vuotta.

Poutiainen aloitti massiivisen remonttiurakan yhdessä miehensä Aki Ahlforsin kanssa pian kaupanteon jälkeen.

-Aloitimme purkamisen melkein välittömästi. Uudet ulkovuorilaudat maalattiin talossa sisällä seuraavana vuonna ja ulkovuori uusittiin kesän aikana. Sen jälkeen remontoinnissa oli parin vuoden paussi, mutta juhannuksena 2012 pääsimme muuttamaan.

 

Vaikka noin 250-neliöisen talon remontti oli valtava projekti, olivat talon puitteet hyvässä kunnossa. Vain alimpia hirsiä jouduttiin uusimaan parista kohdasta. Luonnollisesti joka suuntaan hiukan kallellaan olevia seiniä ei edes yritetty suoristaa.

-Olisin halunnut pitää keittiönkin seinissä hirret näkyvissä, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Seinät kaatuvat toiseen suuntaan jopa kymmenen senttiä, joten kaapistoja olisi ollut mahdotonta kiinnittää, Poutiainen kertoo.

Paljon alkuperäistä jäi kuitenkin jäljelle. Hirsiseinät soodapuhallettiin, lattiat hiottiin ja maalattiin.

Alkuperäiseen pohjapiirrokseen ei juuri tullut muutoksia. Ainoastaan kuistilta purettiin kaksi väliseinää, jotta tilasta saatiin iso ja avara eteistila. Lisäksi talon päämakuuhuoneen yhteydessä olevan vaatehuoneen ja nykyisin työhuonekäytössä olevan huoneen väliin rakennettiin yksi seinä.

 

Vaikka talossa on runsaasti vanhoja esineitä ja huonekaluja, pikkupappilan perua niistä on ainoastaan yksi, Hugo-pojan huoneeseen sijoitettu keinutuoli.

-Seurakunta suoritti täällä irtaimiston myynnin, mistä valitettavasti hiukan myöhästyin. Keinutuoli löytyi myöhemmin paikalliselta kirpputorilta, mutta myyjällä oli tieto siitä, että se on peräisin pikkupappilasta, Poutiainen kertoo.

Poutiainen on käyttänyt sisustuksessa suloisena sekamelskana niin antiikkihuonekaluja kuin uusiotuotantoakin. Kaikki talon esineet sopivat saumattomasti yhteen, eikä pikaisella vilauksella edes huomaa, mikä huonekaluista on uusi ja mikä vanha.

-Osa on peräisin kirpputoreilta ja osa esimerkiksi Akin mummulasta. Mutta löytyy täältä ihan perinteistä Ikeaakin, Poutiainen nauraa.

-Emme halua kuitenkaan asua museossa, vaan tämä on meidän kotimme.

Tyyli on talon ikäänkin sopivasti talonpoikainen ja romanttiseen kallistuva. Pohjan sisustukselle luovat massiiviset hirsiseinät ja niitä tasapainottamassa oleva valkoinen väri. Valkoisuus on ollut kantava teema nyt 9-vuotiaan Hugon ja 7-vuotiaan Hertan pikkulapsiajoista lähtien.

-Sohvanpäälliset saa irrotettua ja pestyä, ja ruoka meillä syödään keittiön pöydän ääressä, kertoo Poutiainen niksinsä siihen, miten valkoinen sisustus saadaan myös lapsiperheessä toimivaksi.

Poutiainen on opiskellut sisustussuunnittelua, mutta keskittänyt ammattitaitonsa tähän mennessä lähinnä omaan kotiinsa. Ystäviään hän on auttanut sopivien ratkaisujen löytämisessä.

Kiinnostus aiheeseen on tarttunut myös lapsiin. Hugo saattaa järjestellä omaa huonettaan uudelleen ja seuraavaksi lapset ovat ilmoittaneet halunneensa vaihtaa huoneitaan keskenään.

-Hugo oli varmaankin 3-vuotias, kun totesi auton takapenkiltä jonkun kauniin rakennuksen ohi ajaessamme, että “katso äiti, aika näpsä talo!”

 

Pikkupappila on ympäristökeskuksen suojelema. Suojelu edellyttää, että talon ulkopuolen on noudatettava alkuperäistä tyyliä. Ulkovuoren väriä se ei kuitenkaan estänyt vaihtamasta.

Talo on nyt kauniin vaaleansininen – pakkassäässä väri on hurmaavan huurteinen. Erillisessä piharakennuksessa sijaitseva autotalli- ja saunarakennus on sen sijaan punainen.

-Moni on ihmetellyt sitä, että ulkorakennus on erivärinen kuin päärakennus. Mutta juuri niinhän se entisaikaankin oli, päärakennuksen haluttiin erottuvan pihapiirin muista rakennuksista, Poutiainen selittää.

 

Pikkupappila
EnnenTilan vanhin tunnettu nimi, Saukko, on peräisin 1500-luvulta.Vuonna 1661 Saukko luovutettiin Someron kappalaisen pappilaksi ja se sai uuden nimen Grankulla, eli Rankkula.Vuonna 1754 kappalaisenpappilan talo ja aitta paloivat, mutta ne rakennettiin uudestaan palokorvauksen turvin.Nykyinen rakennus on peräisin 1870-luvulta.Vuonna 1970 kappalainen sai virka-asunnon muualta. Grankulla oli tämän jälkeen Someron seurakunnan ja partiolaisten satunnaisessa käytössä, kunnes se vuonna 2007 myytiin Katja Poutiaiselle.Lähde: Leeni Tiirakari & Manu Kärki: KyläkierrosNytKatja Poutiainen ja miehensä Aki Ahlfors tekivät taloon täydellisen remontin.Nyt käytössä on neljä huonetta, keittiö, sali, kodinhoitohuone ja saunaosasto – yhteensä noin 250 neliötä.Lisäksi erillinen, niin ikään uusittu autotalli- ja saunarakennus.Jaatilanjokeen rajautuvan tontin koko on puoli hehtaaria.

Uusimmat