Lounais-Häme Forssa

Alpo Suhonen: ” Oikean asenteen löytyminen ja Suomen nousu huipulle on pitkän kehityksen tulos”

Nuoret ovat nykyään valmiimpia pelimiehiä kuin aiemmat sukupolvet.
Alpo Suhonen tuntee olevansa hyvissä voimissa. Joulun alla hän luotsasi vanhoista pelimiehistä koostettua alumnijoukkuetta Forssassa. Kuva: Lassi Puhtimäki

Alpo Suhonen seurasi tarkasti Suomen erinomaisia edesottamuksia alle 20-vuotiaiden miesten MM-kisoissa Kanadassa. Nuoret nousivat muutaman notkahduksen jälkeen ansaitusti maailmanmestareiksi, kun kaatoivat maailman kärkimaista niin Kanadan, Sveitsin kuin loppuottelussa Yhdysvallatkin.

– Suomi on viime vuosina menestynyt hyvin 18- ja 20-vuotiaiden MM-kisoissa. Se, että maailmanmestaruus tuli vielä Pohjois-Amerikan pienessä kaukalossa, on iso plussa, Suhonen toteaa.

Suhonenkin on luotsannut nuoria menestykseen. Vuonna 1978 saavutettiin se legendaarinen Euroopan mestaruus alle 18-vuotiaissa, kun Jari Kurri upotti Neuvostoliiton jatkoajalla 6–5 Nordenskiöldinkadun jäähallissa Helsingissä.

Pronssia otettiin vuonna 1982 Suhosen valmentaessa kaksikymppiset mitaleille Minnesotassa ja Winnipegissä käydyissä kisoissa. Takkiin tuli Kanadalta ja Tshekkoslovakialta, mutta voitot kammettiin Ruotsista ja Yhdysvalloista.

– Pienen kaukalon pelin omaksuminen ei ole mikään uusi juttu, asiaan paneuduttiin jo 1982. Pelin pääteesejä oli, miten pienen kaukalon peli eroaa eurooppalaisesta isomman kaukalon pelistä. Onnistuimme aika hyvin, yli 30 vuotta sitten tuomisina oli pronssia.

 

Suomi oli Kanadan MM-kisoissa pelien ratkaisuhetkillä rautaa. Joukkue pelasi rohkeasti ja halusi voittaa, ei vain välttää tappiota.

Oikean asenteen löytyminen ja voittajaksi kasvaminen on pitkän kehityksen tulos. Suhosen mukaan se on vienyt suomalaisessa jääkiekossa liki 50 vuotta.

– Tässä suomalaisen jääkiekkoilun evoluutiossa on ollut monta vaihetta, se on kestänyt 1970-luvulta tähän päivään. Ensimmäisen vaihe oli silloin, kun jääkiekkoilu alkoi ammattimaistua ja SM-liiga perustettiin -70-luvulla. Tapahtui paljon asioita, joista yksi tärkeä oli valmentajien kouluttaminen, jonka aloitimme Rauno Korven ja Eero Lehden kanssa Vierumäellä. Aloitimme siellä myös maajoukkuepelaajien kesäleirit ja testauksen Jussi Hirvosen kanssa.

 

Toisena vaiheena kehityksessä Suhonen pitää -80-luvun loppua ja -90-lukua. Suomi otti olympiamitalin Calgarystä 1988 ja kaatoi viimeisessä pelissä suuren ja mahtavan Neuvostoliitonkin. Ensimmäinen aikuisten MM-mitali, hopea, saatiin Tshekkoslovakian kisoista 1992.

Vaihe huipentui ensimmäiseen maailmanmestaruushuumaan 1995, jonka jälkeen portit lajin lopulliselle nousulle olivat avoinna.

– Jääkiekko otti Suomen ykköslajin aseman. Jäähalleja nousi melkein joka kylään. Puitteet alkoivat olla kohdillaan, pelit ja pelaajien määrä lisääntyivät, Suhonen sanoo.

 

Tästä päästään tähän päivään, siihen miten nyt pelataan, mikä on urheilijan ja yksilön asema joukkueessa?

– Viimeinen vaihe prosessissa alkoi, kun ulkomaat alkoivat vetää pelaajia todenteolla liigasta. NHL, Ruotsi, Keski-Eurooppa, KHL. Kotoiseen Liigaan tuli tilaa nuorille pelaajille. Nämä nuoret ovat nykyään valmiimpia pelimiehiä kuin aiemmat sukupolvet, he ovat tottuneet ottamaan vastuuta ja olemaan ratkaisijan rooleissa kovissa peleissä, Suhonen painottaa.

Perspektiivi on pitkä.

– Suomalaisessa jääkiekossa on viisi sukupolvea. On Oksasen-sukupolvi, Ketolan-sukupolvi ja Kurrin-sukupolvi. Sen jälkeen tuli Selänteen- ja Koivun-sukupolvi ja nyt alkaa olla Laineen- ja Ahon-sukupolvi. 50 vuotta, 5 sukupolvea, tietyt vaiheet on käyty läpi.

 

Suhonen seuraa yhä tarkkaan kotimaista kiekkoa. Kotikaupunkinsa Forssan edustusjoukkueen FPS:n otteet ovat tehneet vaikutuksen kiekkovaikuttajaan, jonka oma valmennusura alkoi forssalaisseurasta -70-luvun taiteessa.

– FPS on mennyt minun mielestäni parin viime kauden aikana isoin askelin eteenpäin. Asko Rantanen valmentajana ja muut taustavaikuttajat ovat tehneet hyvää työtä.

Suhonen on valmentanut myös liigajoukkue HPK:ta pariin otteeseen -80- ja -90-luvuilla.

– HPK:n tilanne on kehittynyt hyvään suuntaan viime vuosina.

Hämeenlinnasta ajelee reilu kentällinen pelaajia FPS:n otteluihin ja treeneihin. Suhosen mielestä perinteikkäitten seurojen yhteistyötä voisi jatkossa viedä vielä pidemmälle.

 

Suhosen pesti Chicagossa ensimmäisenä eurooppalaisena NHL-päävalmentajana jäi kesken sydänvaivojen takia vuosituhannen vaihteessa. Nyt seiskakymppisenä pumppu on kunnossa ja mies kokee muutenkin olevansa iskussa.

Suhonen toimi vuoteen 2017 Itävallan jääkiekkoliiton urheilujohtajana. Sen jälkeen hän on työskennellyt kirjaprojektiensa parissa ja vetänyt seminaareja ja luennoinut kotimaassa ja ulkomailla.

Viime syksynä Suhonen johti Japanissa ja Etelä-Koreassa viiden viikon valmennusleirin.

– Se oli hieno kokemus. Pelaajien taso yllätti minut, siellä on samantapainen yliopisto ja high school -systeemi kuin Yhdysvalloissa. Puitteet olivat kunnossa ja ruoka tosi hyvää, se on pakko sanoa, Suhonen toteaa.

Suhonen uskoo, että hänellä on vielä annettavaa jääkiekolle.

– Olen ollut ikäni freelancer, enkä usko koskaan jääväni varsinaisesti eläkkeelle. En välttämättä halua enää päävalmentajaksi, mutta uskoisin, että tällä kokemuksella minulle olisi käyttöä vaikka jonkun kotimaisen seuran urheilujohtajana. FL

Lyhennetylläkin CV:llä on mittaa

Forssalainen jääkiekko- ja kulttuurivaikuttaja.

Syntynyt 17. kesäkuuta 1948 Valkeakoskella.

Asuu Forssassa, kolme lasta.

Jääkiekkoilijana pääsarjaura 1965–1971: Karhut, Ässät, Jokerit. Pelasi sen jälkeen FPS:ssä liiganousuun asti.

Puolustaja, Suomen mestaruus Ässissä -71.

Valmennusura alkoi -71 FPS:ssä. Muita seuroja kotimaassa SaiPa, HPK, Jokerit, HIFK ja Ässät.

Pitkä ura myös ulkomailla. Ensimmäinen eurooppalainen päävalmentaja NHL:ssä (Chicago Blackhawks).

Valmentanut Leijonia (1982–1986) ja Suomen nuorten maajoukkueita. Alle 18-vuotiaiden Euroopan mestaruus -78, alle 20-vuotiaiden MM-pronssi -82.

Klotenin urheilutoimenjohtaja 2009–2011, 2012–2017 Itävallan jääkiekkoliiton urheilujohtaja.

Suomen Jääkiekkoleijona numero 149.

Toiminut teatterinohjaajana ja Turun kaupunginteatterin johtajana 1991–1992.

Pori Jazzin toiminnanjohtajana 2003–2004.

Pitänyt taidegalleriaa, kirjoittanut useita kirjoja, kuten Kausi sydämestäni (WSOY 2001).

 

 

 

Asiasanat

Uusimmat