Lounais-Häme

Metsäpalojen tuntija varoo lietsomasta paniikkia

Pelastuslaitosta työllistäneen ja suuren mediahuomion saaneen Pyhärannan metsäpalon kokoiset palot ovat harvinaisia, mutta eivät tavattomia. Hämeen ammattikorkeakoulun tutkijayliopettaja Henrik Lindberg kertoo, että samanlaisia noin 50–100 hehtaarin paloja on ollut Suomessa sotien jälkeen useita.

Metsäpalot vähenivät voimakkaasti 1950–1960-luvuilla. Nykyisin metsäpalon keskimääräinen pinta-ala on 2000-luvulla kuitenkin pudonnut alle puoleen hehtaariin.

Edellisestä yli tuhannen hehtaarin palosta Suomen metsissä tulee kuluneeksi 48 vuotta. Ruotsissa niitä nähdään Lindbergin mukaan noin 5–10 vuoden välein.

1960-luvun alussa Tuntsan erämaassa Sallassa paloi 20 000 hehtaaria metsää. Jos ala muunnettaisiin jalkapallokentiksi, niitä kertyisi noin 28 000 kappaletta. Neuvostoliiton puolelta metsää paloi viisinkertainen määrä.

 

Amerikkalainen tutkimus määrittää neljä tapaa, joilla metsäpaloja voidaan torjua muuttamalla metsän rakennetta. Suomalainen talousmetsä täyttää näistä kolme, joten jo pelkästään se, millaista metsää täällä kasvaa vaikuttaa siihen, mikseivät palot pääse kasvamaan suuriksi.

-En usko, että metsänhoidon muutoksissa on tietoisesti ajateltu metsäpaloriskin vähentämistä. Palokuormaa vähennetään harvennuksilla, ja puiden latvukset kasvavat korkeammalla, jolloin latvapaloriski vähenee, Lindberg kertoo.

Suomalaisen mäntymetsän sammalkerros kuivuu nopeasti, joten sen syttymisriski on suurempi, mutta palo ei kehity helposti latvapaloksi. Metsiä on myös kasvatettu harvoina ja metsämosaiikki koostuu pienistä palasista metsää ja hakkuuaukeita.

Koko maisemaa halkoo tiheä metsäteiden verkosto. Teiden avulla palot voidaan rajata helpommin ja sammutuskalusto pääsee niitä pitkin helposti perille.

Hoitavatko suomalaiset sitten metsänsä paremmin kuin ruotsalaiset?

-En sanoisi, että Suomessa metsät on hoidettu paremmin tai huonommin. Hoidossa on muutamia eroja: Suomessa metsät harvennetaan useammin. Metsät ovat Ruotsissa keskimäärin hieman tiheämpiä ja kuusivaltaisia. Kuusimetsässä palo kehittyy helpommin latvapaloksi ja leviää laajemmalle alalle.

 

Kaupungistuneelle ihmiselle sekä tuli että metsä käyvät vieraammiksi. Vielä edellisen vuosisadan alussa palot todennäköisesti syttyivät ja sammuivat omia aikojaan. 1800-luvulla sammutuksia ei nähty yhtä tärkeänä, sillä puun arvo oli kaukana nykyhinnasta. Ennen ihminen on myös sytyttänyt paloja tarkoituksellisesti esimerkiksi riistanhoitoon tai metsästykseen liittyen.

-Toisaalta nykyihmiset eivät ehkä ymmärrä tulen vaarallisuutta, mutta yhtä lailla kaupungista metsiin lähtevät saattavat suhtautua tuleen varovaisemmin ja noudattaa rajoituksia paremmin.

Lindbergin mukaan vaikeasta metsäpalokesästä huolimatta on kuitenkin hyvä muistaa asioiden mittakaava. Metsäpalojen omaisuusvahingot ovat edelleen varsin pienet myrskyjen ja tykkylumen aiheuttamiin tuhoihin verrattuna, siitä kiittäminen on metsärakenteen lisäksi pelastuslaitoksen toimintaa.

-Yhteiskunnallisena vaarana palot eivät ehkä ole aivan sillä tasolla kuin joissain keskusteluissa on esitetty. Monin paikoin muualla maailmassa palot ovat aivan toisenlainen ongelma kuin Suomessa. FL

 

Henrik Lindberg

Hämeen ammattikorkeakoulun tutkijayliopettaja.

Aloitti metsänhoidon opettajana Evon metsäopistossa 1994.

Vuosina 2002–2004 Evolla tutkittiin metsäpaloja ja kulotusta, siitä lähti liikkeelle laajempi kiinnostus tuleen ja metsään.

Toimi Euroopan unionin metsäpalohankkeiden projektisihteerinä Metsäntutkimuslaitoksessa kahden vuoden virkavapaansa ajan.

Oli mukana kirjoittamassa kirjaa osana Metsäntutkimuslaitoksen hanketta.

Myöhemmin toiminut asiantuntijatehtävissä ja tutkinut Suomen ja Ruotsin eroja metsäpaloissa.