Lounais-Häme Tammela

Metsäpuutarhassa ei tarvitse leikata nurmikkoa – Honkamaja ihastutti Avoimet puutarhat -päivänä

Puutarhan perällä oleva huvimaja on rakennettu maakellarin päälle. Sen rakentamisessa on hyödynnetty muun muassa romurautaa ja kierrätettyjä ikkunoita. Uusiokäyttöajattelu näkyy vahvasti muuallakin puutarhassa. Kuva: Tapio Tuomela
Puutarhan perällä oleva huvimaja on rakennettu maakellarin päälle. Sen rakentamisessa on hyödynnetty muun muassa romurautaa ja kierrätettyjä ikkunoita. Uusiokäyttöajattelu näkyy vahvasti muuallakin puutarhassa. Kuva: Tapio Tuomela

Honkamajan metsäpuutarha kuin kuiskii salaperäiseen seikkailuun.

Kumpuilevassa maastossa sokkeloisesti risteilevät polut johdattavat kulkijat yhä uusien ihmetysten äärelle: Miten reheviä sormustinkukkia! Onko kelopuussa tosiaankin koristeena nylonnauhaa?

– Tekijöillä täytyy olla rakkautta luontoon ja taiteellista silmää, Maarit Kuhanen henkäisee.

Hänellä on samantyyppinen metsäpuutarha kesäpaikassa Torrolla. Kuhanen osaa arvostaa, miten upeasti Honkamajan puutarha on toteutettu luontoa kunnioittaen.

Forssalaiset Maija ja Pekka Huusela hämmästelevät, kuinka suuri työ kivisen puutarhan tekemisessä on täytynyt olla.

– On hienoa, että ihmiset saavat Avoimet puutarhat -päivänä käydä katsomassa pihoja, eivätkä ne ole vain oman silmän ilona.

Honkamajan emäntä Mirja Seppälä naurahtaa, että teemapäivänä kävijöiden kehuja kuunnellessa ei ainakaan voi kokea tehneensä turhaa työtä.

– Tämä on parasta väkeä, mitä käy. He eivät laske ja nypi roskaruohoja. Jokainen tietää, että niitä on itselläkin.

Mirja ja Aimo Seppälän kiinnostus puutarhanhoitoon heräsi vuonna 1995, jolloin he luopuivat peltoviljelystä. Seuraavana vuonna tehty puutarhamatka Englantiin johti totaalihurahdukseen.

– Siinä vaiheessa todettiin, että puutarhaa voi tehdä ilman nurmikon läikkiä. Ne ovat työläin osa. Mitä vähemmän nurmikkoa ja enemmän maanpeittokasveja, sitä helpommalla pääsee, Mirja Seppälä sanoo.

Metsäpohjaisessa puutarhassa viihtyvät parhaiten happaman maan kasvit, mutta tuhkaa ja kalkkia apuna käyttäen muutkin saa menestymään, kunhan huomioi sekametsän varjoisuuden.

Mirja Seppälän ylpeys on puun mittaiseksi kasvanut, kesäkuun puolivälissä kermanvaaleana kukkiva pagodikanukka. Ruusut, särkynytsydän ja ukonhatut hehkuvat nyt.

Kun Seppälät muutama vuosi sitten osallistuivat Suomen kaunein piha -ohjelmaan, asiantuntijat vakuuttivat, ettei 750 lajin puutarha ole vielä lähtenyt lapasesta.

– Nyt lajeja on reilut 800, Mirja Seppälä hymyilee.

Seppälät ovat muuttaneet tonttinsa metsäiseksi puutarhaksi ilman palkollisten apua vain kottikärryt, rautakanki ja lapio apunaan.

– Tontin myyjä sanoi, että jos kivet loppuvat, palataan asiaan. Eivät ole vielä loppuneet, Aimo Seppälä virnuilee.

Maaston karuutta kuvaa, että kasvin istuttaminen maahan edellyttää ensin kivien kaivamista ylös. Kivet ovat päätyneet puutarhaan asetelmiksi, polkujen päällysteeksi ja kukkamaita reunustamaan.

Työläisyydestä huolimatta puutarhan jokainen neliö on käytetty tarkkaan.

– Oksia, roskia ja puunlehtiä tulee melkoiset määrät. Ahtauden kanssa tapellaan, vaikka maata onkin puoli hehtaaria, Mirja Seppälä kertoo.

He ovat silti tyytyväisiä tilanteeseen, sillä kantaverkkoyhtiön kanssa vuosia kestänyt kiista sähkölinjan paikasta olisi voinut johtaa myös puutarhan pienentymiseen.

– Nyt mahdumme molemmat olemaan ja olemme ylen tyytyväisiä.

Puutarhassa työtunteja ei lasketa, sillä kaunista katselee mielellään.

Seppälät nauttivat työnsä jäljistä kiipeämällä ainakin kerran kesässä nukkumaan maakellarin päälle rakennettuun itämaista temppeliä muistuttavaan huvimajaan.

Seuraavaksi he tekevät tontilleen sadevettä hyödyntävän kastelujärjestelmän.

– Ihminen loppuu ennen kuin puutarha, Mirja Seppälä sanoo. FL

Honkamajan metsäpuutarha, Häiviäntie 215, on avoinna 3.8. ja 17.–18.8. klo 12–20.

Uusimmat