Lounais-Häme

Mies, jolle musiikki on elämä

Eläkeläinen Antti Vuoristo istuu flyygelin taakse ja alkaa soittaa vanhaa kansanlaulua.

Hauraat kädet tuottavat vahvoja sävelmiä.

Vuoristo on omimmillaan juuri tässä, selkä suorana ja ryhti ylväänä.

Hän on tehnyt tätä vuosikymmeniä.

Vuoriston soittama kansanlaulu on sellainen, jota mummu tapaili harmonilla joskus 1930-luvulla.

Tuolloin Antti Vuoristo oli vielä pikkupoika ja lähinnä kuunteluoppilaana, kun mummu, äiti ja isä musisoivat.

Isä oli perustanut pieneen Vampulan kylään oman soittokunnankin. Sen harjoitukset kuuluivat pellolle asti. Torvimusiikki oli juhlaa töiden keskellä.

Vuoristo vaihtaa sävelmää lennosta.

Yksinkertainen kansanpoljento muuttuu rauhalliseksi Tuhansin kielin -kappaleeksi.

Tuhansin kielin esitetään Vuoriston 90-vuotiskonsertissa tänään keskiviikkona. Konsertin säestäjänä ei kuitenkaan ole Vuoristo itse, vaan hänen kolme lastaan. Kaikista on tullut ammattimuusikkoja.

Niin tuli Vuoristostakin, eikä se ollut kenellekään yllätys.

Hänen ensimmäisessä soittimessaan kanteleessa oli 20 kieltä ja sillä pystyi harjoittelemaan sekä melodiaa että sointuja.

Kantele antoi alle kouluikäiselle pojalle pohjan musiikin ymmärtämiselle.

Rippikoulussa virsien soittaminen oli jo helppoa.

Mutta sitten tuli sota-aika.

Vuoristo vietti sodat Haminassa. Siellä ei juuri soiteltu tai juhlittu. Siellä ihmeteltiin, miten sota saattoi näkyä Kannakselta niin pitkälle.

Rankat sotavuodet koulivat nuoresta miehestä itsenäisen.

Hän hankki Turusta kanttorin koulutuksen ja Sibelius-Akatemiasta musiikinopettajan paperit. Opintojensa ohessa hän teki kanttorin töitä siellä täällä.

Vasta, kun tie vei Forssaan vuonna 1958, Vuoristo jäi aloilleen.

-Tuli perheenlisäystä, rakennettiin omakotitalo ja kesämökki. Saimme seurakuntaan mahtavia kuoroja, jotka tekivät töitä intohimoisesti. Esitimme Mozartin ja Schubertin messuja. Ei sellaista voinut vain jättää ja lähteä.

Musiikista tuli erottamaton osa Vuoriston arkea. Jumalan lahja, elämä.

Jäätyään eläkkeelle Forssan seurakunnan kanttorin virasta Vuoristo jatkoi työelämässä.

Hän toimi sijaiskanttorina naapuriseurakunnissa ja opiskeli venäjän kielen, jotta saattoi kouluttaa kanttoreita Inkerin kirkossa.

Hän julkaisi 16 kirjaa ja aloitti Sleyn Forssan osaston puheenjohtajana.

Työ musiikin ja kotiseudun hyväksi jatkuu yhä.

Vuoristo lopettaa soittamisen yhtäkkiä. Hän nousee flyygelin ääreltä ja istuutuu olohuoneen nojatuolille. Vaimo Liisa on tuonut pöydälle lasin punaherukkamehua.

-Onhan se niin, että toimintakyky säilyy, kun touhuilee paljon, mies tuumaa.

-Mutta kyllä minä mielelläni jäisin jo ihan oikealle eläkkeelle. FL

Antti Vuoristo
Syntynyt 3.8.1926 Vampulassa.Kasvanut musikaalisessa perheessä.Koulutukseltaan kanttori ja musiikinopettaja.Aloitti Forssan seurakunnan kanttorina vuonna 1958.Teki seurakunnassa 30-vuotisen uran.Pitää uransa huippuvuosina 80-lukua, jolloin oli paljon juhlia virsikirjan 400-vuotisjuhlasta kirkkomusiikin juhlavuoteen.Kolme lasta, joista kaikki ammattimuusikkoja.Kouluttanut eläkepäivinään 43 kanttoria.Kirjoittanut lukuisia kirjoja kotiseudustaan.Tehnyt virsivihkoja, joissa on virret sekä suomeksi että venäjäksi. Vihkoja on painettu 22000 kappaletta.Kuvailee uraansa työntäyteiseksi.Järjestää tänään keskiviikkona kaikille avoimen syntymäpäiväkonsertin Rukoushuoneella kello 14.

Uusimmat

Näkoislehti

18.9.2020

Fingerpori

comic