Lounais-Häme

Mikko Hovila: Virossa riittää luontokuvauskohteita

Someron miehiin lukeutuva Mikko Hovila tunsi valokuvaukseen sytyttäneen ensikipinän vuonna 2003. Kiitos tyttärensä uuden digikameran.

-Sellainen kiinteäobjektiivinen pokkari se oli, mutta huomasin, että tämähän vaikuttaa kiinnostavalta.

Elettiin vaihetta, jossa digitekniikka teki viimeisiä varmistuksiaan valokuvauksen valloitusrintamalla. Hovila tunnustaa, että perinteinen filmille kuvaaminen ei häntä kiinnostanut ja tuskin olisi koskaan tullut kiinnostusta herättämäänkään.

 

Kului viitisen vuotta ja hän teki ensimmäisen matkansa Viroon sarjassa, joka jatkuu edelleen ja, jolle ei loppua näy. Digitekniikan voittokulkua ja miehestä vahvan otteen saanutta valokuvausinnostusta ilmentänyt järjestelmäkamera kuului siinä vaiheessa itseoikeutettuna reissuvarustukseen.

-Lähdin vaimoni matkaseuraksi hänen saatuaan kutsun Tarton lähellä järjestetyn koiranäyttelyn tuomariksi. Kun aikaa oli, lähdin kamerani kera katselemaan viereisen Järvseljan metsäkoulun luontoa, Hovila muistelee.

20-hehtaarinen alue yllätti hämmästyksellä ja innostuksella suomalaismetsiin perehtyneen agronomimaanviljelijän.

-Siellä vastaan tullut aarnimainen lehmusmetsä tarjosi näyn, josta tämä Viro-harrastus taitaa aika pitkälle juontua.

 

Sittemmin Mikko Hovila on vieraillut Virossa kameroineen kolmen–neljän reissun vuositahtia. Kertynyttä kuvasatoa on esillä Viron luontoretkiltä -valokuvanäyttelyssä Forssan kirjaston yläkerran näyttelytila Vinkkelissä vielä tämän viikon perjantaihin asti.

Esillä on parikymmentä todella katsojaystävällisen hulppeaan kokoon suurennettua maisemakokonaisuutta sekä kolmisenkymmentä vähän pienempikokoisena ripustettua, detaljimaisempia kohteita esittävää kuvaa.

Kokonaisuus kertoo kuvaajan lähestyvän kohteitaan asiantuntija-dokumentaristin otteella sekä konstailemattoman varmaa ja selkeää ilmaisukielestä osoittaen.

Näyttelyyn liittyi myös Hovilan eilen kirjastorakennuksen Brander-salissa pitämä esitelmä, jossa hän näytti vuosien varrella Virosta kertyneitä kuviaan. Samalla hän taustoitti aihetta sekä yleisluoteisesti että yksityiskohtiin ulottuen.

 

Selväksi kävi, että Viro ja virolainen luonto viehättävät häntä vuosi vuodelta enemmän useammistakin syistä.

-Ensinnäkin maatilaltamme Somerolta on nykyisin vaivaton käväistä Suomenlahden toiselle puolen. Syystäkin voi puhua ekologisesta lähimatkailusta.

-Edelleen välimatkat myös Viron sisällä ovat lyhyitä. Tallinnasta ehtii muutamassa tunnissa maan joka kolkkaan.

Mikko Hovila määrittelee Viron omaavan luontonsa puolesta hieman Suomea eteläisemmän leiman. Maa kuuluu kasvillisuudeltaan havu- ja lehtimetsäalueiden vaihettumisvyöhykkeeseen, hemiboreaaliseen alueeseen, jota Suomessa edustaa vain lounainen tammivyöhyke.

Maisemallisesti Virolle ovat tyypillisiä Suomenlahdelta Saarenmaalle ulottuvat jyrkät kalkkikivitörmät sekä Etelä-Virosta löytyvät hiekkatörmät.

 

Virolaiset ovat Hovilan mukaan epäilemättä eurooppalaisittain luonnonläheistä kansaa. Hän toteaa esimerkiksi maassa voimassa olevan rantojen rakentamista säätelevän lain huomattavasti Suomen vastaavaa tiukemmaksi.

-Eron kyllä myös huomaa, hän painottaa.

Hän kertoo Virossa vierailujensa kattavan maan eri kolkkien ohella kaikki vuodenajat.

-Tietty kotoista tunne valtaa mielen, kun suuntaa Tallinnasta kohti maaseutua. Tätä auttaa luonnollisesti se, että on jossain määrin päässyt sisälle viron kieleen ja virolaiseen kulttuuriin.

 

Omaa lähestymistapaansa veljeskansanaapuriimme Hovila katsoo kuvaavan osuvasti Tiit Leiton pieni klassikkokirja Hiljaisuuden värit. Leino on Hovilan ystävä ja emeritusprofessori, jota Hovila pitää esikuvanaan niin luonnontuntijana kuin luonnon puolesta kamppailijana.

Teos ilmestyi hänen suomentamanaan muutama vuosi sitten ja sitä on edelleen saatavissa Forssan luontomuseosta.

-Tuttavuus Tiit Leiton kanssa on tehnyt Hiidenmaan erityisen tärkeäksi minulle. FL

 

Uusimmat