Lounais-Häme

Missä ratsukon kuuluu kulkea?

Tieliikennelain mukaan kevyen liikenteen väylällä saa ratsastaa tai taluttaa hevosta ainoastaan silloin, kun väylä on merkitty ratsastamisen sallivalla liikennemerkillä. Jos merkkiä ei ole, on ratsukon siirryttävä tielle. Maantiellä ratsukoiden paikka on tien oikeassa reunassa, hevosta talutettaessa käytetään vasenta reunaa.
Jyrki Lahtonen forssalaisesta Lahtosen Autokoulu oy:sta näkee, että tieliikennelakia pitäisi tältä osin muuttaa.
– Kyllä ratsukon on turvallisempi kulkea kevyen liikenteen väylällä kuin tien pientareella. Tavalla tai toisella sen on oltava sallittua, Lahtonen näkee.
Ypäjä on tunnettu hevospitäjä ja siellä ratsastamisen sallivia liikennemerkkejä näkyy. Mutta esimerkiksi Forssasta tai Tammelasta niitä ei taida löytyä.
Forssan ratsutallin toimintaa Kaukjärventiellä ylläpitävän Forssan ratsastaja ry:n puheenjohtaja Miia Mäkinen on Lahtosen kanssa samaa mieltä. Hänestä ratsukon kulkeminen kevyen liikenteen väylillä tulisi sallia, mikäli se on mahdollista tehdä turvallisesti.
– Me liikumme Kuuston suunnassa ja jonkun verran Saarelankadullakin. Esimerkiksi Kuuston suuntaan tallilta vievä risteys on hankala ja siinä on liikuttu pyörätien reunalla. Tallin seinällä on todella tiukat ohjeet siitä, missä hevosella saa liikkua. Hevosen kanssa on jokamiehenoikeudet voimassa, mutta pyörätie on vähän niin ja näin. Meidän pitää aina muistaa väistämisvelvollisuus ja varoa ihmisiä, jos kevyen liikenteen väylälle joudutaan menemään, Mäkinen kertoo.
Mäkisen mukaan tallin ratsukot joutuvat tosi harvoin vaaratilanteisiin, vaikka autoteillä paljon liikkuvatkin. Pelkäävien hevosten kanssa ei mennä mielellään autoteille, vaan niitä siedätetään tallin läheisyydessä. Se onkin ainoa paikka, jossa hankaluuksia esiintyy.
– Tallin vieressä autotiellä on kapea kohta, jossa 40 kilometrin nopeusrajoitus. Silti siinä ajetaan pahimmillaan jopa tuplavauhtia. Kaikki ihmiset eivät ymmärrä, että hevonen on hirvi. Saattaa mennä kohti sitä, mitä pelkää. Jotkut ehkä luottavat liikaa kun siellä on ratsastaja tai ohjastaja mukana, mutta ei pelästynyttä hevosta helpolla hallita. Törmäyksessä voi sattua autoilijaakin, Mäkinen muistuttaa.
Jyrki Lahtonen kertoo, että autokouluissa opetetaan lähestymään hevosta hyvin varovaisesti. Ratsastaja on lähempänä jalankulkijaa, kärryjä vetävään hevoseen suhtaudutaan kuin ajoneuvoon ja se kierretään kauempaa.
– Ohje on, ettei mennä läheltä ohi, koska yllättävä ääni voi laukaista saaliseläimen pakoreaktion. Valtaosa autoilijoista toimii hienosti, mutta olen kuullut, että joidenkin takaa hevosta lähestyvien autoilijoiden toiminta on liian malttamatonta. Esimerkiksi äänimerkin antaminen on väärä ratkaisu, Lahtonen sanoo.
Miia Mäkisen mukaan ratsastaja ottaa tarvittaessa mukaan taluttajan. Lannan ratsastaja potkii tieltä ojaan tai käy korjaamassa myöhemmin pois. Pimeän aikaan ratsastajien pitää käyttää hevosella heijastinloimea, itsellään heijastinliiviä ja näyttää lähestyvälle autolle käsimerkein olevansa liikkeellä hevosen kanssa. Käsimerkillä voidaan antaa myös ohituslupa. FL

Ajoneuvo vai jalankulkija?
Tieliikennelain mukaan tiellä kuljetettavat hevoset on pidettävä kytkettyinä eivätkä ne saa aiheuttaa vaaraa tai kohtuutonta haittaa liikenteelle. Kevyen liikenteen väylällä saa ratsastaa tai taluttaa hevosta ainoastaan silloin, kun väylä on merkitty ratsastamisen sallivalla liikennemerkillä. Jos merkkiä ei ole, on ratsukon siirryttävä tielle. Maantiellä ratsukoiden paikka on tien oikeassa reunassa, hevosta talutettaessa käytetään vasenta reunaa.Jos hevonen vetää vaunuja, kärryjä tai rekeä, se rinnastetaan ajoneuvoon. Hevosajoneuvolla liikkuminen kevyen liikenteen väylällä tai ratsastustiellä on kielletty. Hevosajoneuvolla ei saa mennä kevyen liikenteen väylälle edes silloin, kun se on merkitty ratsukoille sallituksi.Ratsastajien tulee aina ottaa huomioon ratsastuksen vaikutukset ympäristöön sekä muut ulkoilijat. www.liikenneturva.fi

Asiasanat

Uusimmat