Mistä tulee Portaan nimi ja miten vesikko liittyy Minkiöön? – Forssan seudun nimien taustalla riittää tarinoita

Kun jollekin paikalle on täytynyt keksiä nimi, on Suomessa oltu usein melko käytännöllisiä ja suoraviivaisia.

Vai miten muuten voi kuvailla esimerkiksi Axel Wilhelm Wahrenin päätöstä nimetä kosken rannalle perustamansa tehdasalue Forssaksi, onhan fors ruotsiksi ’koski’. Jokioisten nimi juontunee Loimijoesta, jonka rannalle on ehkä perustettu Jokioisten kylä jo ennen kartanon rakentamista.

Pitkän uran nimistöhuoltajana ja erityisasiantuntijana Kotimaisten kielten keskuksessa tehnyt Sirkka Paikkala kertoo, että varhaiset eränkävijät ja merenkulkijat nimesivät keskeiset kohteet sen mukaan, mikä niissä oli tärkeää tai miltä ne heidän silmiinsä näyttivät.

– Näissä nimissä toistuvat koko, muoto, väri, kasvillisuus ja erilaiset topografiset piirteet eli itse paikkaa kuvailevat ominaisuudet, Paikkala sanoo.

Forssassa esimerkiksi Kaukolanharju juontuu Paikkalan mukaan mahdollisesti kylännimestä Kaukola, joka taas voi palautua harjun mahdolliseen aiempaan nimeen Kaukoharju eli ”Pitkäharju”.

Tammela olikin ehkä pato

Osa nimistä kuitenkin johtaa harhaan. Nykykielen käyttäjä ajattelee nimille helposti vastineen päivittäisestä sanavarastostamme, mutta todellisuudessa sana voi periytyä jotain aivan toista kautta.

Esimerkiksi Tammelassa otettiin vuonna 1953 vaakunaankin tammenterhot ja -lehdet, vaikka itse puun kanssa nimellä ei välttämättä ole mitään tekemistä.

Nimistöä Forssan seudulla tutkinut Tammelan kulttuurisihteeri Päivi Paija uskoo, että nimi tulee ruotsin sanasta damm, ’pato’, joka liittyy Loimijoen koskien patoihin. Näin uskoo myös Paikkala, mutta hän näkee mahdolliseksi nimen selitykseksi myös puun nimen, vaikka Lounais-Häme ei nykyään kuulukaan luonnonvaraisen tammen esiintymisalueeseen.

Nimen inspiraation lähteenä toiminut pato on voinut somerolaisen Timo Alasen mukaan sijaita esimerkiksi Kaukjärven ja Mustialanlammin välisessä lyhyessä joessa. Alanen käsitteli seudun paikannimiä vuonna 2004 julkaistussa Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö -nimisessä väitöskirjassaan. Patoja on saattanut olla myös paljon ympäri nykyisen kunnan aluetta.

Letku oli hyllyvää maata, Portaassa ylitettiin jokia

Harhaanjohtava nimi on myös Tammelan Letku. Kylän nimellä ei ole mitään tekemistä yleiskielen letku-sanan kanssa.

– Nimeen sisältyy kuitenkin murresana letku, joka tarkoittaa hyllyvää, notkuvaa maapaikkaa, Paikkala selittää.

Samaan tapaan Tammelan Portaan kylässä ei ole kävelty normaalia enempää rappusia, vaan nimi tulee sillasta. Hämeen Härkätie ylittää Turpoonjoen yhä Portaan kohdalla, ja silta on ollut porras eli ’kapulasilta’ tai ’pitkospuut’. Saman sanan kautta löytää selityksen Lautaportaalle: Pitkäjärven ja Lautaportaanjärven välisen ojan tai kosteikon yli on laitettu todennäköisesti lautoja tai lankkuja ylimenoa helpottamaan.

Jokioisten Minkiö taas on saanut nimensä jo satoja vuosia ennen kuin Suomeen on tuotu Pohjois-Amerikasta ensimmäinen minkki 1930-luvulla. Lähellä totuutta selitys kuitenkin on, sillä nykyruotsin ’vesikkoa’ merkitsevä sana mänk on johdettu samasta sanasta kuin mink. Voudintileissä on jo 1500-luvulla käytetty verona maksettavista turkiksista samaa sanaa mink. On todennäköistä, että sanalla on tarkoitettu keskiajalla ja sen jälkeen siis vesikkoa.

Välillä varmuutta ei saada

Jos nimen taustaa tai edes ikää pystytä varmuudella kertomaan, on Paikkalan mukaan tyydyttävä todennäköisyyksiin.

– Tieteellisesti perusteltavissa olevia todennäköisiä selityksiä voi olla useita. Vaikka vain yksi niistä voi olla oikea, emme ehkä koskaan saa selville, mikä niistä.

– Toisaalta emme voi tietää, mitä kaikkea tulevaisuudessa voidaan saada selville, joten on mahdollista, että osa aiemmista todennäköisyyksistä karsiutuu, Paikkala selittää.

Maallikkotutkija ja suomen kielen asiantuntijat eri poluilla

Maallikkotutkija, suomalaisiin paikannimiin perehtynyt Ilmari Kosonen on omissa nimistötutkimuksissaan kulkenut maastoissa, kuvannut nimien mahdollisia syntypaikkoja sekä haastatellut ihmisiä. Kosonen kritisoi suomen kielen asiantuntijoita kapeakatseisiksi.

– Olennainen virhe on, että tutkijat tukeutuvat liian helposti siihen, mitä joku on 50 tai 100 vuotta sitten nimistä kirjoittanut. Lisäksi heillä on suomalaisintoilua, jolloin ruotsin kielen vaikutusta nimistöön vähätellään, Kosonen sanoo.

Paikkala vakuuttaa, että yliopistojen suomen kielen asiantuntijat tuntevat kyllä eri kielten sanakirjoja ja monien kieliryhmien nimistöntutkimusta.

– Niin sanastoa kuin nimistöä on lainautunut muistakin kielistä, mutta nimeen sisältyvän sanan lainautuminen muusta kielestä pitää pystyä jotenkin perustelemaan, Paikkala toteaa.

Nimen nykyasu voi pettää

Nimistötutkimus etenee niin, että ensin selvitetään, millaisella paikalla nimi on alkuaan ollut tai onko se annettu jonkin läheisen kohteen mukaan, Paikkala kertoo. On myös hyvä tuntea nimen kansankielinen ääntöasu ja nimeä koskeva perimätieto.

Asiakirjoista haetaan nimeä koskevat esiintymät, verrataan nimeä muihin samankaltaisiin nimiin ja niiden levikkiin, ja selvitetään löydettyjenkin nimien taustat.

– Nimen nykyinen ulkoasuhan voi pettää; samannäköiset nimet eivät ole läheskään aina samansisältöisiä ja samanikäisiä.

Nimen sanallisen sisällön selvittämisessä hyödynnetään äännehistoriaa ja murresanastoa.

– Sitten alkaakin varsinainen teoreettinen osuus: Miten nimistö rakentuu, mikä on nimien rakentumisessa ylipäätään mahdollista, mikä on ollut nimen valinnan motiivina aikakauden elinympäristö mukaan lukien.

Paikkalan mukaan tämä on asia, johon maallikot usein kompastuvat: Kun löydetään jokin sana, joka ulkoisesti muistuttaa nimessä olevaa sanaa, nimi tulkitaan helposti sen pohjalta.

Ypäjä ja Humppila ovat vaikeita nimiä

Vaikeita nimiä selittää ovat esimerkiksi Ypäjä ja Humppila. Ilmari Kosonen on antanut omat teoriansa molempien nimien taustoista, Ypäjän hän uskoo olleen vuolaasti virtaava lähdejoki, kun taas Humppila on saattanut olla Loimaan ruotsinkielisen kartanon ulkopalsta.

Humppila-nimeä on käytetty ainakin 1400-luvulta. Nimen on arveltu juontuvan skandinaavisesta miehen nimestä Humpe tai esimerkiksi ’hupsua’ tai ’höperöä’ tarkoittavasta liikanimestä. Vaihtoehto on ollut myös humppi, ’pieni pellonperä’.

Ypäjän kunta tunnettiin 1800-luvun jälkimmäiselle puoliskolle asti Perttulana, ja Ypäjä saattaa nimenä olla suhteellisen uusi. Siitä huolimatta sen taustoista ei ole päästy varmuuteen. Nimeä on selitetty esimerkiksi Ypäj-nimisellä henkilöllä ja erilaisilla maastoa tarkoittavilla sanoilla.

Täydellistä varmuutta ei ole nykytiedoilla mahdollista saada.

– On hyvä muistaa, että selvittämättömiä asioita jää, sillä kieliä ja kielimuotoja on myös hävinnyt, Paikkala sanoo. _FL

Jutun lähteinä on käytetty Sirkka Pakkalan, Päivi Paijan ja Ilmari Kososen haastattelujen lisäksi teoksia Timo Alanen: Someron ja Tammelan vanhin asutusnimistö (Amanita 2004) sekä Sirkka Pakkala (päätoim.): Suomalainen paikannimikirja (2007 Kotimaisten kielten keskus), Päivi Klemelä (toim.): Oottekos käyneet Kiipulla, Kiipun suuressa kylässä (Kiipun kyläyhdistys, Kylähistoriapiiri 2007).