Lounais-Häme

Mitä jokukin ajattelee? Punanenäiset forssalaisklovnit eivät välitä siitä vähääkään

Laura Mäkelä ja Marjo Ruskela tutustuvat sisäisiin klovneihinsa. Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Forssan Lehden Kesälehdessä 1.6.2022.
Joskus klovnifiilikseen riittää jo punainen nenä, mutta välillä on mukava maalata koko maski. Kuva: Tapio Tuomela

Laura Mäkelä ja Marjo Ruskela tutustuvat sisäisiin klovneihinsa, ja niitä voi olla useita. Klovneria ei ole vain pelleilyä, vaan omaan sisimpään tutustumista.

Todellisen klovnin tunnistaa tietysti punaisesta nenästä. Ihan mikä tahansa pallero ei aidolle klovnille käy nenäksi.

– Muovi ja vaahtopallo voivat hiostaa ikävästi eli aitoa nahkaa sen pitää olla. Me tilasimme nenämme luonnollisesti Pariisista, kertovat Laura Mäkelä ja Marjo Ruskela.

Millainen klovni olen?

Naiset tutustuvat parhaillaan sisäisiin klovneihinsa. Kunhan vain rehellisesti itseään tarkastelee, voi jokainen klovnin itsestään löytää.

Ensin klovni alkoi ilmoitella itsestään Mäkelälle, ja pian heräsi Ruskelalle valtaisa uteliaisuus, kun Mäkelä kertoi klovni-iltamista.

– En yhtään tiennyt mistä oli kyse, mutta se kuulosti niin kiinnostavalta, että valtava kateus valtasi minut. Mukaan oli päästävä, Ruskela kertoo.

Korona-aikana elämä oli masentavan tylsää, joten jollekin uudelle ja voimaannuttavalle oli naisilla tarvetta. Kun kummallakin vielä sairaudet lisäsivät arjen kuormaa, elämä alkoi olla…

– …ihan paskaa, Mäkelä luonnehtii.

Klovniyhteisö Mahdollisuuksien tila Tampereella alkoi vastustamattomasti vetää puoleensa.

Ruskelassa jo sanat ’mahdollisuuksien’ ja ’tila’ herättivät kiinnostuksen.

– Sinne oli päästävä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Laura Mäkelä ja Marjo Ruskela heittäytyvät toisinaan sisäisen klovinin vietäväksi. Klovinin oikut ja oivallukset ovat kummallekin vielä uusia. Kuva: Tapio Tuomela

Klovnin silmin

Klovniyhteisössä tutkitaan elämää, maailmaa, vuorovaikutusta ja omaa itseä sisäisen klovnin kautta.

– Se on kuin uteliaan lapsen ihmettelyä ja oman naurettavuuden löytämistä. Ja myös sitä miten klovneria voi vaikuttaa arkeen positiivisella tavalla, kertoo Mahdollisuuksien Tilan yhteisökoordinaattori Johanna Peltola.

Yhteisöön kuuluu noin 20 klovneriasta kiinnostunutta. Se kokoontuu pari kertaa kuussa vaihtelevassa vahvuudessa harjoittelemaan sekä pohtimaan maailman menoa punaisten nenien takaa.

– Oma sisäinen klovni vapautetaan seikkailun kautta ja samalla avaudutaan uudenlaiselle elämänasenteelle. Tärkeää on miten klovneriaa voi soveltaa arjessa.

Peltola pyytää ajattelemaan sirkuksen klovnia. Hahmo vetää estradilla omasta persoonastaan kumpuavaa esitystä ja hauskuuttaa.

– Samalla se kuitenkin purkaa esitysten jännitystä yleisössä ja auttaa käsittelemään esimerkiksi pelon ja jännityksen tunteita.

Mäkelä ja Ruskela osaavat jo katsella elämää, sen kierrepalloja ja sattumuksia, klovnin silmin, mutta opeteltavaa vielä on.

Kyse ei aina ole vain pelleilystä tai sirkustelusta, vaan vakavammasta. Ruskela kertoo ajattelevansa klovneriaa lähinnä elämänfilosofiana.

Klovnina voi tutkiskella syvää sisintään ja omia reaktioitaan asioihin sekä syitä reaktioihin. Klovni on aidosti tosissaan ja uteliaasti ymmällään, mutta hyväntahtoisesti ja ilman ironiaa.

– Omia vikojaan voi liioitella ja ärsyttäviä asioita siirtää klovnin mittakaavaan. Silloin ne yleensä pienenevät, Mäkelä lisää.

Mitä jokukin ajattelee? Sellaista ei klovni mieti, vaan on homo ludens, leikkivä ihminen, Ruskela toteaa.

Peltola muistuttaa, että klovnerian kautta voi oivaltaa elämästä niin halutessaan paljon.

– Näkökulma omaan itseen voi olla lempeämpi ja ymmärtävämpi. Klovni ei esimerkiksi koskaan ole suorituskeskeinen.

Tästä pääset lukemaan Forssan Lehden Kesälehden muitakin juttuja.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Klovinilla on lapsen taito ihmetellä ja leikkiä, tietää Marjo Ruskela. Kuva: Tapio Tuomela

Estradille?

Forssan-klovnit ovat jo löytäneet sisältään hahmoja, joita olisi joskus mukava tuoda estradillekin.

Keikka on vielä haaveen asteella, mutta koska klovnit voivat tehdä mitä haluavat, se todennäköisesti toteutuu ennemmin tai myöhemmin.

Ruskela on tutustunut Poohon.

– Se on thaimaalaisforssalainen kauneuden etsijä, joka ei ihan tunne olevansa oikeassa paikassa Forssassa. Jaan toisinaan tuon tunteen.

– Minussa puskee pintaan Väisäne, se on sellainen omista evakkojuurista ponnistava karjalaishahmo. Prosessointi on tosin käynnissä, sillä myös seikkailijaklovni ja hottisvosu ilmoittelevat itsestään, Mäkelä tietää.

Uusimmat

Fingerpori

comic