Lounais-Häme

Mitä sitä nyt 180 vuodesta mitään numeroa tekemään…

 

Susikkaan pariskunta kauhistui syyskuun lopulla, kun Forssan Lehdestä paljastui kahden palstan ilmoituskutsu Kertun ja Soinin 180-vuotispäiville Susikkaan kylätalolle.

– Täytenä yllätyksenä tuli, ei mitään oltu puhuttu. Minulle se oli järkytys, sanoo Kerttu Kulmala ja aprikoi, voiko antaa moista kataluutta pian anteeksi. Toinen tytär kun oli vasiten vakuuttanut, ettei mitään isoa ollut suunnitteilla.

Kerttu Kulmala täytti 90 vuotta maaliskuussa ja pari juhli tuolloin pesueen kanssa kotona. Soini Kulmalalla syntymäpäivä oli eilen lauantaina 8. lokakuuta ja juhlaväkeä siis yhteissyntymäpäivillä kylätalon täydeltä. Pakko oli siis pariskunnan muiden edessä esiintyä.

Jatkosodan lopulla Teurolla varttunut Soini Kulmala oli juuri sen verran nuori, että oli vakinaisessa muttei joutunut rintamalle.

– Pääsin kotiin, kun sota loppui. Olin 17. Sitten kahden vuoden päästä koitti asepalvelus.

Hän naurahtaa, että he löysivät toisensa, kun Susikkaalta kotoisin oleva Kerttu pyysi tanssien jälkeen päästä pyöräntangolle kyydittäväksi.

– Leikinlaskua se oli, Kerttu toppuuttelee. Seurustelu alkoi vasta kolmen kuukauden päästä.

Naimisiin he menivät kolmen vuoden päästä, kun perheen syntyminen oli ilmeistä. Hääpäivä oli 14.8.1948 eli 68 vuotta sitten. Vihkipaikkana oli naapurustosta Susikkaan työväentalo. Vihkikuvassa he kävivät Forssassa.

Kulmalat saivat neljä lasta, kaksi poikaa ja kaksi tytärtä, joista viimeinen iltatähtenä 11 vuoden tauon jälkeen. Lapset asuvat Forssassa, Tammelassa, Karkkilassa ja Rovaniemellä. Lastenlapsia ja lastenlastenlapsia on molempia yhdeksän.

Maatilalla Susikkaalla arki sujui työteliäästi. Aika ei käynyt pitkäksi.

Kerttu Kulmala ahkeroi kodin lisäksi navetassa ja Soini maanviljelystöissä. Traktorinomistajana hän huhki myös naapureidensa pelloilla. Parhaimmillaan navetassa oli kuusi lypsävää, joutokarjaa ja muutamia sikoja. Karjatalous jäi, kun 65 vuotta tuli täyteen. Nykyisin maatilatyötä jatkaa pojanpoika.

Kulmalat asuvat edelleen Susikkaan talossaan kaksistaan.

– Apua ei ole tarvittu.

He eivät kirkolle kaipaa. Mihin sitä kotoaan, vaikka Susikas on menettänyt verevyyttään. Ennen lähin kauppa oli kilometrin päässä, nyt on matkattava tyttären kyydissä Tammelan keskustaan tai Forssaan.

– Väki on vähentynyt paljon. Ennen joka talossa oli asukkaita. Nyt niitä on kesäasuntoina, Soini Kulmala summaa.

– Myymäläautokin kulki yhteen aikaan.

– Kirkolle muuttoa ei ole ajateltu ollenkaan. Ollaan sellaisessa kunnossa, pari sanoo.

Bunkkeriasuminen ei innosta. Kotona luonto on ympärillä ja saa puuhata vapaasti. Vaimon harrastuksena ovat olleet käsityöt, kun miehen vastuulla on talon lämmitys.

Pariskunta on vuosikymmenten aikana oppinut tuntemaan toisensa.

– Joskus tulee erimielisyyttä, mutta ei sen kummempaa, he hymyilevät. FL

 

Uusimmat