Lounais-Häme

Muinaiset lampaat ja naudat tulivat Suomeen kahta kautta – rautakauden nautamme olivat mustempia ja pienempiä kuin nykyiset maatiaiset

Naudat ja lampaat saapuivat Suomeen Keski-Volgan aroilta ja Euroopan manneralueilta.
Kuva kuin tallenne vuosisatojen takaa: alkuperäiskarjaa Korteniemen perinnetilan rantaniityillä.

Suomalaisilla naudoilla ja lampailla on kaksi alkuperää: Euroopan manneralue ja Keski-Volgan arot länsi-Venäjällä.

Tieto selviää FM Marianna Niemen väitöstutkimuksesta, jossa hän tarkasteli erityisesti naudan ja lampaan geneettistä variaatiota, kotimaisten vaarantuneiden maatiaisrotujen alkuperää, karjankasvatuksen varhaista historiaa Suomessa sekä kotieläinkantojen kehitystä esihistoriasta nykyaikaan.

Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun suomalaisten kotieläinten geneettistä muuntelua ja karjanhoidon historiaa tutkittiin analysoimalla muinais- ja nyky-DNA:ta Suomen ja lähialueiden naudoista ja lampaista.

Tulokset tukivat teoriaa, jonka mukaan kotieläimet alkoivat levitä noin 10 000 vuotta sitten Lähi-Idän kesytyskeskuksesta yli Euroopan mantereen. Itäisen Itämeren alueelle ne saapuivat noin 4 500–3 000 vuotta sitten.

– Tulokset tukevat käsitystä siitä, että Suomen rannikkoalueilla on ollut pienet nautojen ja lampaiden alkupopulaatiot ja karjankasvatus on kehittynyt hitaasti, Niemi toteaa.

Sivuelinkeinosta pääelinkeinoksi keski- ja myöhäisrautakaudelta alkaen

Niemen väitöstutkimuksessa analysoitiin 109 naudan ja lampaan muinaisjäännettä 66 arkeologiselta kaivauspaikalta Suomesta, Virosta ja Viipurista.

Geneettisen ajoituksen perusteella karjankasvatus näyttää yleistyneen sivuelinkeinosta pääelinkeinoksi keski- ja myöhäisrautakaudella 400–1000 vuotta ajanlaskumme alun jälkeen.

Kotieläinpopulaatiomme ovat muuttuneet läpi historian. Suuria muutoksia kotieläinkannoissa on tapahtunut ainakin kahdesti: ensiksi myöhäisen rautakauden – Skandinaviassa viikinkiajan – ja keskiajan taitteessa, kun Ruotsista varhaisella keskiajalla saapuneet uudisasukkaat toivat Suomeen uutta karjaa.

Toinen, nopeampi ja rajumpi muutos ajoittuu nykyaikaan, kun kotimaiset maatiaisrodut ovat lähes korvautuneet globaaleilla maitoroduilla.

Alkuperäisrotumme naudat ovat olleet aina monivärisiä. Kuvassa kyyttöjä eli itäsuomenkarjaa.

Nautamme olleet aina monivärisiä mutta rautakaudella dominoi musta väri

Itäisen Itämeren naudat ovat olleet moniväristä karjaa läpi historian, kunnes 1900-luvulla saavuttivat nykyiset rotutyypilliset värityksensä.

Väritys on ollut silti muutoksessa. Dominoiva musta väri oli yleisempi rautakauden naudoilla, kun taas keskiajalla uusien nautojen mukana resessiivinen punainen ja villityyppi yleistyivät.

Myös nautojen koko on muuttunut.
– Historialisissa ja arkeologisissa tutkimuksissa on viitteitä, että naudat ovat olleet pienempiä kuin nykyiset maatiaisrotumme, Niemi kertoo.

Alkuperäisrotumme ovat muokkautuneet selviytyjiksi

Maatiaisrotumme ovat muokkautuneet luonnonolojen ja ihmisen toiminnan yhteisvaikutuksesta sellaisiksi kuin ne nykyaikana tunnetaan.

Esihistoriallisella ja varhaisella historiallisella ajalla kotieläinpopulaatioita muokkasi etupäässä kulttuuriympäristön valinta, joka suosi karuihin kasvatusoloihin parhaiten sopeutuneita yksilöitä.

– Kulttuuriympäristön valinta yhdessä myöhemmän tavoitteellisemman keinotekoisen valinnan kanssa johtivat sellaisten paikallisten historiallisten eläintyyppien ja edelleen kotimaisten maatiaisrotujen kehittymiseen, joita nykyään arvostetaan yleisesti hyvän terveytensä, vähäisin tuotantopanoksin saavutetun tuotantokyvyn ja kansallisen kulttuuriperintönsä vuoksi, Niemi toteaa.

Marianna Niemi väittelee 16.11.2018 kello 12 Helsingin yliopistolla. FL

Uusimmat