Lounais-Häme

Muistikuvien suodattamia tunnelmia

Monotypia on tapana määritellä taidegrafiikan teknisesti yksinkertaisimmaksi muodoksi. Periaatteessa siinä on kysymys tasaiselle pinnalle yleisimmin maalaamalla tai telaamalla luodusta kuvasta, josta saa painetuksi vain yhden, siis aina uniikin vedoksen.

Koijärven Kojon kylässä syntynyt ja nykyisin Urjalan Hanhisuolla, Särkijärven rannalla vapaa-aikoinaan mökkiasukkaana viihtyvä Tarja Määttälä tuntee monotypian omaksi jutukseen. Se on myös tekniikka, jolla hän on luonut Urjalan kirjastoon ripustamansa näyttelyn runsaasta kuudestakymmenestä teoksestaan kolmen neljäsosan verran.

-Kuvieni teeman muodostavat muistikuvieni kautta suodattuvat akvarellimonotypiat, hän summaa.

Niitä on Määttälältä syntynyt vuodesta 2000 alkaen, materiaaleina akvarellivärien lisäksi vahaliitu ja japaninpaperi.

-Kuvaan mielelläni kasvoja, liikettä ja tapahtumia, joista kuvastuvat ohimenevät hetket ja niiden hauraus, kuuluu hänen sanomansa, johon näyttelyyn tutustuvan on helppo yhtyä.

 

Vakinaisesti Espoossa asuva Tarja Määttälä määrittelee Urjalan Särkijärvellä sijaitsevan mökkirantansa kuvataiteelleen keskeiseksi paikaksi.

-Suuren osan töistäni olen tehnyt siellä. Työskennellessäni erilaiset mielikuvat ja muistikuvat ihmisistä, matkoista ja muista havainnoista sekoittuvat toisiinsa, hän toteaa.

Suorimmin Määttälä tuo katsojan aistittaviksi mökkirantansa näkymät ja tunnelmat akvarelleissaan. Samalla ne toisin sanoen edustavat näyttelyn esittävintä antia, vaikka samalla puhuvatkin Määttäläin monotypioiden ilmaisemalla persoonallisella ilmaisukielellä.

 

Monotypioissa maisemat vaihtuvat liikkeen tutkailuksi tanssin välityksellä sekä hevosenpää- ja henkilötutkielmiksi, joissa taiteilija kallistuu ekspressionistisen lähestymistavan suuntaan.

-Kasvot esimerkiksi voivat vinksahtaa vähän vinoiksi erilaisten pään sisällä vallitsevien mielentilojen mukana, Määttälä toteaa.

Hänen Urjalan kirjastossa esillä olevan näyttelynsä työt ovat syntyneet kolmen–neljän viime vuoden, ja huomattava osa viimeisen vuoden aikana.

Näyttelyn tuoreimpaan antiin kuuluu neljän monotypian sarja Kevään valosta syksyn hämärään. Tämä taiteilijaa abstrakteimmillaan edustava kokonaisuus koostuu samalta pohjalta eri väreissä vedostetuista monotypioista, joissa kevään haurautta ilmentävät kellertävät sävyt syvenevät syksyä kohti tummemmiksi ja lilavoittoisiksi.

 

Kuvataiteelle on kuulunut tärkeä paikkansa Määttälän elämässä pysyväisluonteisesti. Hän opiskeli Taideteollisen korkeakoulu koulutuskeskuksessa vuosina 1974-77 ja osallistui myös muutamille kesäkursseille.

-Olen maalannut vuosien kuluessa jatkuvasti akvarelleja sekä piirtänyt croquis´sta ja vedostanut niistä akvarellimonotypioita.

Croquis´sen voi määritellä lyhyesti nopeaan havainnointiin perustuvaksi nopeaksi ja kohteiden luonnolliseen esittämiseen pyrkiväksi piirtämiseksi.

 

Matkoillaan Tarja Määttälä on tutustunut ulkomailla taidemuseoihin Amsterdamissa, Barcelonassa, Berliinissä, Brysselissä, Lontoossa, Madridissa, New yorkissa, Nizzassa, Pariisissa, Roomassa, Tukholmassa, Tallinnassa ja Venetsian biennaalissa.

-Hiekkarannat eivät muodosta minulle Suomen ulkopuolelle lähtemisessä tärkeintä motivaatiota, hän määrittelee aivan uskottavasti.

Määttälän näyttelyluettelo sisältää muun muassa yhteisnäyttelyn sisaren kanssa Kuhankosken Killan tiloissa Forssassa vuonna 1985. Urjalan kirjastossa hän pitää näyttelyään toista kertaa päänavauksen tapahduttua viime kesänä.

Viimeisen parin vuoden ohjelmaan ovat kuuluneet myös pääkaupunkiseudulla yksityisnäyttely Galleria Espoonsillassa sekä Jorvin sairaalan pääaulassa. FL

 

Tarja Määttälän monotypioita ja akvarelleja on esillä Urjalan kirjastossa elokuun ajan.

 

 

 

 

Fingerpori

comic

Uusimmat