Lounais-Häme Forssa

Mullankaivajat Forssassa: selkärangan nikamat ja 912 muuta löytöä Yhtiönpuiston kerrosten uumenista

Heikan koulun ja Forssan museon mullankaivajien työ huipentui näyttelyyn.
Eino Iivanainen ja Riku Toropainen löysivät Forssan museon vitriinistä omat löytönsä. Kuva: Tapio Tuomela

Parin nikaman mittainen pätkä selkärankaa (ilmeisesti naudan), siiliaiheinen korun hela, ruostemuumioituneita nauloja, lasia, muovia….

– Ja kaivaukselta löytyi matoja, paljon matoja, lisää 6.-luokkalainen Luka Nurminen Heikan koulusta.

Yhtiönpuiston maan madot saivat mennä menojaan, mutta muut eri maakerrosten löydöt on laitettu esille Forssan museoon. Niitä kertyi 913 kappaletta, yhteensä 3645 grammaa 1×4 metrin alalta.

Museo, Kulttuuriyhdistys Kuvio ja heikkalaiset ovat toteuttaneet yhdessä Mullankaivajat-projektin, jonka tavoitteena on osallistaa alakouluikäiset lapset kotiseutunsa historiaan ja arkeologiaan.

– Mullankaivajat on ollut kivaa, koska se oli koulussa uutta ja erilaista, muistelevat Viivi Korpisaari, Elviira Hakala ja Luka Nurminen toukokuisia kaivauksia.

Myös opettaja Atte Lähdekorpi on kokemukseen tyytyväinen. Tekemällä oppiminen sopi paitsi energiselle luokalle myös uuteen opetussuunnitelmaan.

– Kertasimme ennen kaivauksia aiemmin läpikäydyn historian arkeologiaosuuden, ja huomasin, että ei siitä ollut paljon enää mielessä. Nyt on, Lähdekorpi tietää.

Mullankaivajat työskentelivät Forssan keskeisessä Yhtiönpuistossa, jota alettiin rakentaa 1800-luvun puolivälissä. Oppilasryhmät kartoittivat puiston entistä polkuverkostoa vanhojen karttojen ja maaston painanteiden avulla.

He avasivat myös maata siltä alueelta, jossa sijaitsi vuonna 1851 valmistunut ja vuonna 1969 palanut A.W. Wahrenin Corps de Logie eli asuin- ja päärakennus.

Mullankaivajia kiinnosti vuonna 1851 valmistuneen ja vuonna 1969 palaneen Corps de Logien tontti. Kuva: Forssan museo

Ensimmäisenä kaivuupäivänä maasta paljastui tuoreen kulttuurikerroksen antimia eli kirkasta ja ruskeaa lasia, kaljapullon korkkeja ja muovia. Siitä oppilaat etenivät kerros kerrokselta ajassa taaksepäin.

Lue myös: Dinosauruksia vai Wahrenin kukkaruukun kappaleita? Heikan arkeologit kaivavat Yhtiönpuiston salaisuuksia esiin

Vanhimpia löytöjä ovat todennäköisesti käsin taotut naulat, jotka ovat peräisin rakennusajalta.

– Vastaan tuli myös vihreää vanhempaa lasia. Rakennuksen palon jäljet näkyvät kuonaksi sulaneessa lasissa, kertoo projektityöntekijä Tuuli Ravantti.

Oppilaat kävivät läpi arkeologisen prosessin eri vaiheet jälkitöineen työpajoissaan eli kaivausten löydöt myös putsattiin ja dokumentoitiin. Oppilaat oppivat myös pienryhmissä työskentelyä.

– Mullankaivajien matkassa syntyi samalla opiskelumateriaali arkeologiasta alakouluille. Nyt mietimme miten sitä voisi hyödyntää jatkossa. Museolla ainakin ja ehkä myös Kuvion kautta, Kulttuuriyhdistys Kuvion Minna Lehtola lisää.

Lehtola ja Ravantti kiittelevät lasten innostusta käytännön töihin.

– He olivat myös erittäin tarkkasilmäisiä kaivauksissa. Pieninkin keramiikan kappale löytyi siivilästä talteen, Ravantti kertoo.

Vetäjät toivovat, että mukana olleisiin koululaisiin tarttui kiinnostus historiaan ja etenkin kotiseudun historiaan, mutta myös arkeologiaan.

– Kannattaa mennä mukaan avoimiin yleisökaivauksiin. Esimerkiksi Aboa Vetus Turussa järjestää niitä. Niihin voi osallistua, vaikka ei olisi aiemmin kaivauksella ollutkaan, Ravantti lisää. FL

Kotiseudun historia ja arkeologinen tutkimus tutuksi

Mullankaivajat on Suomen Kulttuurirahaston rahoittama hanke, joka osallistaa forssalaisia koululaisia oman kotiseudun arkeologiseen tutkimukseen.

Arkeologinen työskentely sopii uuden opetussuunnitelman mukaiseen ilmiöoppimiseen ja opiskeluun koulun ulkopuolella.

Tutkimuskohteena on ollut Forssan Kehräämöalueen Yhtiönpuisto. Hanke alkoi helmikuussa 2018 ja kestää toukokuuhun 2019.

Jäljellä on vielä raportin kirjoittaminen. Lisäksi ensi keväänä on mahdollista toteuttaa vielä yksi mahdollisen kaivauskohteen inventointi kiinnostuneen forssalaiskoulun kanssa.

Hanke on Forssan museon ja Kulttuuriyhdistys Kuvion yhteistyötä.

Arkeologia

Arkeologia tutkii menneisyyttä ihmisyhteisöjen jättämien aineellisten muistojen avulla.

Näitä ovat esimerkiksi esineet, kiinteät rakenteet tai maaperässä havaittavat ihmisen aiheuttamat kemialliset muutokset.

Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää ja selittää kulttuuria ja sen muuttumista.

Arkeologisen kulttuuriperinnön suojelu on osa ympäristönsuojelua, ja arkeologin eettisenä päämääränä on säilyttää mahdollisimman paljon menneisyyttä tulevaisuudelle.

Uusimmat