Lounais-Häme

Naistenpäivän naiset museolla

Forssan museolla pohditaan tänään, naistenpäivänä, naisen asemaa. Tehdaskaupungin naisen asemaa.
Yhdessä museon vitriinissä on pihtisakset, pesuvati ja kannu sekä Tehtaantytön keittokirja.
Seuraavalla hyllyllä on runokirja.
– Runokirja oli Augusta Vikströmin, museon projektikoordinaattori Kristiina Huttunen esittelee.
Runokirjassa on vuosiluku 1881. Huttunen toteaa, että naisilla on aina ollut kaipuu kauniiseen.
– Me itse olemme historian naisia, Huttunen filosofoi.
Augustalla oli neljä lasta. Ensimmäisen lapsen isä oli virkamies, jonka nimeä hän ei halunnut ensin paljastaa.
– He olivat eri säätyä. Toisaalta siihen aikaan aviottomat lapset eivät olleet ongelma, museon kokoelma-amanuenssi Asta Louhelo toteaa.
Naisen oli helppo ansaita tehdaspaikkakunnilla, vaikka palkka olikin 1800-luvun lopulla puolet miesten palkasta.
– Tehdaspaikkakunnilla, Forssassakin, elinkustannukset olivat pienemmät kuin monessa muussa kaupungissa.
Se tarkoitti sitä, että naiset pystyivät käyttämään rahaa omiin menoihinsa.
– He ostivat rahoilla piippaussaksia, ruokaa, vaatteita, krinoliineja. Sunnuntaisin mentiin hienoissa vaatteissa torille, Huttunen kertoo.
Hän toteaa, että elämä on ollut aina samanlaista. Ihmisellä on samat unelmat vuosisadasta riippumatta. Nuori nainen miettii, miten muut näkevät hänet ja löytääkö hän rakkauden.
– Me vähän vanhemmat naiset mietimme, miten lapset pärjäävät, mistä toimeentulo ja minkälainen on hyvä vanhuus, Huttunen ja Louhelo miettivät.
Kaksikko toteaa, että museo on täynnä naisten tarinoita. Miehet dominoivat kirjallisuudessa, mutta naiset arjessa.
– Vielä 1950-luvulla tehtaan suunnittelijat olivat naisia. Suomalaiset miehet tulivat alalle vasta myöhemmin.
Museossa on esillä myös piikojen tarinoita.
– Piiat eivät olleet alistetussa asemassa. Heille maksettiin kunnon palkkaa, joten he pystyivät elättämään itsensä, Huttunen sanoo.
Piioilla ei ollut kiire naimisiin, yleinen avioitumisikä oli kolmenkympin paremmalla puolella.
– Sitä me emme tiedä, menivätkö piiat naimisiin järjestä vai rakkaudesta. Sitä faktatiedot eivät kerro.
Menestyviä naisiakin oli. Huttunen kertoo Iida Emilia Mårdista. Naisesta, joka otti kohtalon omiin käsiinsä.
Hän oli ensin naimisissa nahkuri Pakkasen kanssa. Mies kuitenkin kuoli eikä vaimo voinut jatkaa Sepänhaassa sijainneen nahkurinverstaan pitoa.
– Iida Emilia lähetti Turkuun kirjeen, jossa hän pyysi nahkuriehdokkaita menemään naimisiin hänen kanssaan.
Turusta tulikin kaksi kisälliä tutustumaan Iida Emiliaan. Nainen teki sopimuksen toisen kanssa. Niin hänestä tuli rouva Mård.
– Avioliitto oli sopuisa ja Iida Emilia perusti toisen nahkurinverstaan Portaaseen.
Naistenpäivänä museolla alkaa erikoisopastus kello 14. Huttunen toivoo, että naiset tulisivat paikalle samaistuvalla mielellä.
– Meidän pitäisi muistaa kunnioittaa toisiamme. Kouluttautua ja olla ylpeitä itsestämme, Louhelo toteaa.
Louhelo aikoo herättä naistenpäivään lähettämällä tyttärelleen whatsapp-viestin. Huttusen naistenpäivä alkaa sillä, että hän antaa kahdelle tyttärelleen konvehtirasiat.
– Vai pitäisikö ostaa heille osakesalkku, Huttunen miettii, mutta päätyy kuitenkin konvehteihin. FL

Asiasanat

Uusimmat