Lounais-Häme

Näkymätön lapsi sivuutetaan kiireessä

 

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila seisoo maanantaina Forssan työväentalolla täyden salin edessä. Hän puhuu Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän perhepalveluista vastaavan henkilöstön kehittämispäivässä. Yli kaksi vuotta lasten oikeuksien toteutumista Suomessa valvonut Kurttila kertoo kuulijoille, että hänen toimistoaan kuormittavat nykyisin eniten yhteydenotot huoltajuusriidoista sekä lastensuojeluasioista.

Hieman samanlaisten haasteiden parissa painii Forssan seudun sote-henkilöstö. On liiallista kiirettä ja perheiden ja lasten eriarvoistumista. Kurttila kehottaa kuuntelijoita kertomaan, millaiset asiat arjessa huolettavat perheiden kanssa työskenteleviä. Erään osallistujan vastaus summaa esitettyjä ajatuksia.

-Pohdin työssä jaksamista, eli sitä, jaksaako olla läsnä yhdelle lapselle kerrallaan. Mietin myös perheiden jaksamista ja vuorovaikutuksen laatua perheissä, hän kertoo.

Osa huolista liittyy myös niin sanottuihin näkymättömiin perheisiin; heihin, joita vanhempainilloissa ei kohtaa, ja jotka eivät äänekkäimmin tuo tilannettaan esille. Tällaisia ovat yhtä lailla köyhät ja syrjäytyneet perheet, kiireiset yksinhuoltajat kuin maahanmuuttajat. Suurelta osinhan Suomen lasten tilanne on maailman ja jopa pohjoismaiden mittakaavassa yhä parhaalla tolalla: koulukysekyissä suurin osa peruskouluikäisistä pitää elämäänsä hyvänä. Kuitenkin on olemassa se pieni, mutta huolestuttava vähemmistö, joka ei yllä edes yhteiskunnassa pärjäämisen perustasolle.

-Joka kahdeksas 15-vuotias poika ei osaa lukea. Päihteiden käytön määrä ja aloitusikä on yleisesti laskenut nuorten keskuudessa. Kun mennään koulutuksen toiselle asteelle, oppilaiden välillä on kuitenkin tässä isoja eroja, muistuttaa Kurttila.

Huonosti voivat lapset ja nuoret eivät välttämättä pukahda tilanteestaan ennen kuin vuodet ovat vierineet ja ongelmat kasautuneet. Heidän tavoittamisensa alkaa Kurttilan mielestä rehellisestä keskustelusta. Yksinkertainen aloituskohta näkymättömien väliinputoajien löytämiseen ovat kouluterveyskyselyt.

Joka toinen vuosi tuhannet peruskoulun ja toisen asteen oppilaat vastaavat valtakunnalliseen kouluterveyskyselyyn. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämän kyselyn tulokset on tarkoitettu niin paikalliseen kuin valtakunnalliseen käyttöön. Tietoa on kerätty jo vuosia, ja Kurttilan mukaan puutteita on tulosten läpikäymisessä kouluissa nimenomaan lasten ja nuorten itsensä kanssa.

-Kasi- ja ysiluokkalaisten vastaukset kertovat, että noin puolet heistä arvioi, että opettajia ei kiinnosta minun kuulumiseni. Noin 65 prosenttia kiusaamistilanteissa osallisina olleista lapsista sanoo, että koulun aikuiset eivät puutu kiusaamiseen. Tämä on jotain, mitä meidän pitäisi kuunnella todella tarkalla korvalla, Kurttila painottaa.

Lapsiasiavaltuutettu näkee kehityksen liittyvän eriarvoistumiseen. Hiljaisempi lapsi jää varjoon eikä hän itsekseen löydä ääntä, joka puhuisi hänen puolestaan.

-On tärkeää, että on nuorisovaltuustoja ja -valtuutettuja sekä lastenparlamentteja. Huomaan kuitenkin usein, että meillä on rakenteita, joissa pärjäävät temperamentiltaan rohkeat; ne, jotka uskaltavat lähestyä päättäjiä. Kun kysyn tällaiselta nuorelta, kuinka monennessa polvessa, hän vastaa, että neljännessä, Kurttila sanoo.

Näkymättömien lasten ongelma siirtyy siis herkästi näkymättömiltä vanhemmilta. Tutkimuksen mukaan joukko on kasvava. Esimerkiksi alle 9-vuotiaiden lasten vanhemmista loppuvuonna 2012 tehdyssä THL:n tutkimuksessa vajaa puolet ei ollut varmoja jaksamisestaan vanhempina.

-Oma lapsi täytyy saada liikuttamaan vanhempia. Kolmessa suomalaisessa koulussa järjestetyssä pilottikokeilussa lapset laitettiin itse kirjoittamaan vanhemmilleen kutsu vanhempainiltaan keskustelemaan heitä koskettavista aiheista. Lisäksi vanhempainillan ajaksi oli järjestetty lapsiparkki. Idea toimi hyvin kouluissa, joissa vanhempien osallistuminen oli ollut vähäistä, ja joissa oli paljon muun muassa maahanmuuttajataustaisia lapsia, Kurttila vinkkaa.

Perheammattilaisten suoraa keskustelua myös lasten kanssa on syytä lisätä. Lapset voivat esimerkiksi kokea erilaiset käytännöt, kuten jo vaikkapa mobiililaitteiden käytön rajaamisen koulussa, epäoikeudenmukaisiksi. Kukaan aikuinen ei perustele lapsille, miksi säännöt ovat tarpeen, vaikka se ei heistä oikeudenmukaiselta tuntusikaan. Samalla lailla kiusaamistapaukset voivat jäädä käsittelemättä osallisten kanssa.

-Jos emme keskustele lasten kanssa, jää asioiden toinen puoli sanomatta. Ongelmia voi ilmetä, jos esimerkiksi maahanmuuttajataustaiselle tai perhesijoituksessa olevalle lapselle ei käydä asioita läpi. Niin voi olla kenen tahansa lapsen kohdalla, jos ei ole kerrottu, minkä reunaehtojen sisällä toimitaan, Kurttila sanoo. FL

 

Mikä lapsiasiavaltuutettu?
Lapsiasiavaltuutettu seuraa lasten ja nuorten elinoloja ja arvioi näiden oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutumista. Tehtävänä on lisäksi edistää YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen toteutumista maassa.Suomen ensimmäinen lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula aloitti toimintansa syyskuussa 2005 ja irtisanoutui keväällä 2014. Uudeksi lapsiasiavaltuutetuksi valittiin Tuomas Kurttila.Kurttila on aiemmin työskennellyt Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtajana sekä opetus- ja kulttuuriministeriössä. Koulutukseltaan hän on hallintotieteiden ja teologian maisteri.Lisätietoa aiheesta saa osoitteessa Lapsiasia.fi.Lähde: Wikipedia

Uusimmat

Näkoislehti

25.9.2020

Fingerpori

comic