Lounais-Häme

Nauru raikunut sairaalassa 50 vuotta

-Kaikki 50 vuotta olen viihtynyt tosi hyvin. Vielä tänään aamulla ajattelin, että onpa mukava tulla töihin ja kirjoittamaan, Marjatta Mäkelä kertoo päivää ennen virallista eläkkeelle jäämistään.

Töissä viihtymisen salaisuus on matkan varrella tulleissa haasteissa ja uuden oppimisessa, mutta Mäkelän sanoin myös “hyvissä pomoissa ja erityisen hyvissä työkavereissa.”

-Työpaikalla on ollut upea henki ja hienoa yhteisöllisyyttä, joka on kantanut läpi työhön liittyvien haasteiden ja muutosten.

Mäkelä oli 17-vuotias, kun hän vuonna -67 tuli kesätöihin Forssan sairaalaan. Ensimmäisiä työtehtäviä olivat puhelinkeskuksen ja kassan hoitaminen.

Syksyllä -67 Mäkelä oli lyhyen aikaa pois sairaalasta, mutta marraskuussa hän palasi töihin.

-Silloin aloin kirjoittaa käsin tiedot lääkäreiden vastaanottokorteista potilaiden sairauskertomuksiin. Hoidin myös ajanvaraukset lääkäreiden vastaanotoille.

Mäkelän ensimmäinen titteli oli toimistoapulainen. Sen jälkeen hänestä tuli osastoavustaja ja myöhemmin osastonsihteeri. Eläkkeelle hän jää toimistosihteerin tehtävästä.

 

Mäkelä on koonnut sairaalassa vietettäviä läksiäisjuhlia varten kansion, jossa on paljon muistoja kuluneelta 50 vuodelta. Postikortteja, joita työkaverit ovat lähettäneet lomamatkoilta. Vanhoja henkilökuntalehtiä, valokuvia.

Joukossa on myös päällisin puolin täysin asialliselta näyttäviä sairaalan papereita, jotka hiukan tarkemmalla silmäilyllä paljastuvat Mäkelän työkavereiden huolella toteuttamiksi piloiksi.

-Kun täytin 50, minulle tuli kutsu sairaalaan leikkaukseen. Leikkaus olisi ollut samana päivänä, kun olimme lähdössä laivalle juhlimaan syntymäpäiviäni. Minä sitten kovalla hädällä perumaan leikkausaikaa, kunnes selvisi, että jekkuhan se oli, Mäkelä muistelee raikuvasti nauraen ja tunnustaa itsekin keksineensä jos jonkinlaisia hullutuksia työkavereiden pään menoksi.

Kesken haastattelun Mäkelän puhelin soi. Jo hänen nostaessaan luurin, alkaa toisesta päästä kuulua iloinen onnittelulaulu. On Mäkelän 68-vuotissyntymäpäivä, ja matkalla oleva entinen työkaveri soittaa Saksasta laulaakseen onnittelut.

-Aika paljon on sellaisia työkavereita vuosien takaa, joiden kanssa on koko aika pidetty yhteyttä. Lauantaina järjestän heille juhlat.

Tärkeimmille Mäkelä haluaa lausua julkiset kiitokset: Tuula Heidenstrauchille, työkaverille 35 vuoden ajalta, Kaisa Salmiselle, hyvistä pomoista pitkäaikaisimmalle ja sairaalan ulkopuolelta Merja Lukkalalle.

 

Työvälineet ovat viiden vuosikymmenen aikana menneet uusiksi moneen otteeseen. Vuonna -71 Mäkelä alkoi purkaa lääketieteellisiä saneluita kaseteilta sekä assman-levyiltä.

-Tekstit kirjoitettiin kirjoituskoneilla. Vuonna -75 tulivat käyttöön sähkökirjoituskoneet. 2000-luvun alussa sanelut siirtyivät tietokoneen kautta kirjoitettaviksi, Mäkelä kertaa.

Yksi edellytys työssä jaksamiselle on ollut se, että muutoksiin ei ole suhtautunut peikkona. Mäkelä kehaisee pomoja, jotka ovat antaneet uuden oppimiseen riittävästi aikaa.

Työ sinällään on pysynyt perusteiltaan samana. Epikriisien eli hoitoyhteenvetojen kirjoittamisessa tärkeitä ominaisuuksia ovat olleet tarkkuus, termien hallinta ja hyvä suomen kielen taito.

-Minulle on ollut kunnia-asia, että kirjoittamani tekstit ovat olleet oikein. Aina pelkkä lääkärin tekstin suora purkaminen ei riitä, vaan kirjoittajan pitää myös ajatella, mitä kirjoittaa, Mäkelä huomauttaa.

 

Tarinaa tekstien takana ei voi jäädä ajattelemaan, muussa tapauksessa ottaa liikaa kantaakseen. Sen Mäkelä on huomannut myös ollessaan mukana syöpäyhdistyksen toiminnassa.

-Olen sairastanut itse syövän ja ollut yhdistyksessä mukana myös tukihenkilönä. Toisen sairauteen ei voi liikaa mennä mukaan.

Mäkelä olisi voinut jäädä eläkkeelle jo rapiat neljä vuotta sitten. Työn jatkaminen tähän päivään saakka kävi hänen mukaansa luontevasti.

-Aloin työstää eläkkeelle jäämistä omassa päässäni jo varmaan viime vuonna. Saa nähdä, miten se lopulta sitten iskee. Neljän seinän sisälle en ajatellut jäädä, mutta en osallistua virkkauskurssillekaan, Mäkelä virnistää.

Lisääntyvän vapaa-ajan hän suunnittelee käyttävänsä erilaisiin kulttuuririentoihin, pojan perheen auttamiseen sekä “lehtihommiin” kukkakauppa Satulinnan alakerrassa.

-Olen käynyt siellä auttelemassa äitiä ja tytärtä. Kukat tarvitsevat paljon sanomalehtipaperia, johon ne kääritään. Irrottelen sivuja, pesen kukkapurkkeja ja maljakoita, Mäkelä selittää.

Vaikuttaa siltä, että tylsää Mäkelälle ei ole tulossa. Ei ainakaan, kun on liuta ystäviä, joiden kanssa humputella. FL

 

Uusimmat