Lounais-Häme Forssa

Neljä vuosikymmentä tien päällä – Forssan Matkamotoristit rullaa yhä

Forssan Matkamotoristeilla on taipaleelta paljon hyviä muistoja.
Poseerauksessa perustajajäsenet: vasemmalta Tero Haake, Jouko Hurjanen, Kai Sjöman, Pertti Lehtovirta ja Jari Aaltonen. Kerhoa perustettaessa Lehtovirta oli 21-vuotias, Sjöman vasta viidentoista ja loput 17-vuotiaita. Sen ikäisenä tuntui silloin, että nämä olivat ihan räkänokkia, Lehtovirta muistelee.

Kun Forssan Matkamotoristit ry perustettiin 26.9.1978, kerhon nykyinen puheenjohtaja ja perustajajäsen Jari Aaltonen oli vasta 17-vuotias.

– Meitä oli nippu kavereita, jotka katsoivat tarpeelliseksi perustaa kerhon, jossa harrastetaan ja kehitetään matkamoottoripyöräilyä.

Perustavassa kokouksessa oli 28 henkilöä ja Aaltonen valittiin varapuheenjohtajaksi. Vasta kun ryhmä oli pystyssä, ruvettiin tutkimaan pykäliä.

– Hoksasimme, ettei alaikäinen saakaan toimia varapuheenjohtajana. Täytyi valita sijainen tilalleni, kunnes täytin 18.

Nykyään jäseniä kerhossa on noin 130, tarkkaa lukua Aaltonen ei osaa sanoa. Naismotoristeja joukosta löytyy noin 30. Perustajajäseniä jäljellä on kahdeksan.

– Olemme piruuttamme laskeneet isommalla köörillä, että kerholaisten keski-ikä hipoo viittäkymmentä, Aaltonen naurahtelee.

Jos Matkamotoristiksi mielii, vaaditaan reipas mieli – mielellään tietysti motoristihenkinen. Se, kenellä on iloista reissumieltä ja huumorintajua, on tervetullut.

– Meillä ei ole kategorioita esimerkiksi pyörämerkin mukaan. Mitään avopäitä emme kuitenkaan ota. Jos on rikollinen tausta, vaikka olisi kuinka hauska kaveri, niin ei.

Aaltosen mukaan Matkamotoristeilla on silti harva sihti, kun toiset seurat voivat olla hyvinkin tarkkoja.

– Pyörä saa olla mikä ja minkä kokoinen vaan. Osa meistä aikamiehistäkin ajaa talvet mopolla.

Aaltonen on itse vannoutunut Honda-mies. Sen osoittaa jo mustaan prätkätakkiin ommeltu merkki.

– Ensimmäinen pyörä oli Yamaha, mutta sen jälkeen kaikki ovat olleet Hondia. Minä menen niin kauan kuin pysyn pyörän päällä.

Kolmannen ajopelin, Honda CB 750 Four:n eli “Tuutin” ajoaikana Aaltonen asui kesät lähes kokonaan pyörän päällä. Silloin astui kuvaan myös elämänkumppani. Harrastus tien päällä jatkui jokusen vuoden kaksin ennen lasten tuloa.

Kertomuksia ja reissumuistoja motoristien matkoilta on kyllä kertynyt. Kun vain muistaisi ne kaikki.

– Nyt pystyy näyttämään ne jo päivänvalossa. Nuorina ei kaikkea voinut kertoa, kun vasta ”opeteltiin”, Aaltonen naureskelee.

Esimerkiksi Puolassa oli enemmän sääntö kuin poikkeus ajaa kolmella pyörällä rinnakkain ja sataaviittäkymppiä. Ilmeisesti oikealtakin sai ohittaa.

– Oli siinä pikkukaupungin pojalla ihmettelemistä.

Pisin motskarimatka suuntasi Kroatiaan, kun tytär oli kuusivuotias. Lasten ollessa pieniä Aaltosella meni myös vuosia kokonaan ilman pyörää.

– Silti joka kevät ajokauden alussa sydän itki. Onneksi velipojilla oli pyörät, että pääsi edes vähän ajelemaan.

– Mutta kun sain lapset vähän isommiksi, hankin menopelin uudestaan.

Eurooppaan Aaltonen on ajanut kaksi kertaa itse. Muutama matka on tehty myös Viroon ja Latviaan.

– Se on aina myös varallisuus- ja lomakysymys. Kun lähtee maailmalle, niin se haukkaa aina kassasta.

Matkamotoristit on siitä monipuolinen prätkäjengi, että se harrastaa paljon oheistoimintaa. On avantouintia, teatteria ja musikaaleja – jälkimmäiset tosin seurataan katsomosta, ei lavalta.

– Meillä on harrastettu laitesukelluskokeilua, lentopalloa, kaikennäköistä, mitä mieleen juolahtaa. Laskuvarjohyppyä ei ole vielä ollut.

Kohta on taas perinteinen “virkistäytymisleiri”, eli viikonloppu luonnon helmassa. Keväällä on tarkoitus taas pitää kerhon sisäinen kartingkisa.

– Meillä on toukokuussa ajoharjoittelua aina kerran viikossa. Osanotto saisi olla runsaampi, Aaltonen heristää sormeaan.

Mikä sitten pitää motoristin pyörän päällä vuodesta toiseen?

– Vanha klisee sanoo, että vapaudentunne. Kyllä se aika pitkälle sitä onkin.

– Kaikki mitä olen oikeastaan moottoripyörien kanssa tehnyt, on jäänyt pyyhkimättömänä muistona mieleen. Suurimmaksi osaksi hyviä muistoja, onneksi ei ole ollut onnettomuuksia.

Ehkä prätkäilyssä kiehtoo osaksi myös vaaran tunne?

– Moottoripyöräily on vähän sama kuin toinen harrastukseni sukeltaminen. Se ei ole vaarallista, kunhan se tehdään oikein. Sitä ei voi koskaan tehdä liian oikein. FL

Fingerpori

comic

Uusimmat