Lounais-Häme

Nuorgamista Helsinkiin juosten

 

Miltä kuulostaisi juosta vähintään maraton päivässä kuukauden ajan?

Forssalainen Janne Korpela aikoo tästä rääkistä selviytyä. Korpela osallistuu heinäkuun aikana juostavaan Nuorgam–Helsinki-ultrajuoksuun. Matkaa taivallettavana on 1426 kilometriä. Lähtö tapahtuu Nuorgamista 1. heinäkuuta ja maaliin tullaan 31. heinäkuuta Helsingissä.

Jos vastasit jutun alun kysymykseen kauhistellen tai kieltäen, et kuulu vähemmistöön. Korpelan lisäksi koko taivalta on lähdössä suorittamaan vain 12 muuta urheaa juoksijaa, joukossa muutama nainen. Tämän lisäksi mukana on lyhyemmän matkan etappijuoksijoita.

Kukaan osallistujista ei Korpelan tietojen mukaan ole aiemmin osallistunut vastaavaan ultrajuoksuun, mutta Korpelallakin on kokemusta monenlaisista ultrakisoista.

Yksi mieleenpainuvimmista on vuoden takaisen Karhunkierros, jossa juostiin kerralla 160 kilometriä Ruka-Hautajärvi-Ruka-reitillä. Korpela suoriutui tehtävästä runsaassa 31 tunnissa.

-Viimeiset 45 kilometriä mentiin hämärän rajamailla. Iho kuoriutui kantapäistä kokonaan, Korpela muistelee.

Ylläs–Hetta-juoksuun syksymmällä Korpela lähti t-paidassa ja shortseissa, maaliin tultiin pitkissä housuissa, kaksi takkia päällekkäin ja huppu päässä.

-Siellä tuuli 20 metriä sekunnissa ja satoi vettä sekä räntää vuoronperään. Erämaahan et voinut jäädä paikalleen, koska helikopteri ei pystynyt hakemaan ja hypotermia olisi iskenyt nopeasti. Se oli opettavainen reissu.

Mutta Nuorgam–Helsinki-juoksua hän pitää silti niitäkin vaativimpana.

-Tästä ei enää rääkkiä voi koventaa, Korpela vahvistaa.

Kuten haastavimmissa ultrajuoksuissa yleensäkin, Nuorgam–Helsinki-juoksussakin mitataan ennen kaikkea juoksijan psyykkistä kestävyyttä. Kuten Korpela sanoo, kuntoa pystyy treenaamaan tiettyyn pisteeseen asti, mutta lopulliset onnistumiset riippuvat pääkopan kestävyydestä. Sillä saralla Korpela eittämättä on vahva.

Fyysisiäkin ongelmia saattaa tulla matkan aikana eteen, mutta niistä juoksija ei voi etukäteen murehtia.

-Jos ongelmia tulee, ne on ratkaistava heti. Esimerkiksi pienikin rakko pitää hoitaa heti.

Kun moni juoksuharrastaja nopeuttaa kokemuksen myötä aikaa, Korpela pidentää matkaa. Ensimmäisen kymppinsä jälkeen hän juoksi puolimaratonin vuonna 2010. Sen jälkeen hän muistelee pohtineensa, olisiko maraton sittenkin mahdollinen. Sen jälkeen ohjelmassa onkin sitten ollut tosiaan vaikka minkälaista ultrajuoksua.

Viime vuonna Korpela keskittyi polkujuoksuihin ja harjoittelukin tapahtui pääosin metsissä. Nyt treeni on tapahtunut pääosin kovalla alustalla, jotta jalat tottuvat iskutukseen. Jalat ovat kestäneet yllättävän hyvin, mutta selän kanssa oli helmikuussa pieniä ongelmia. Parhaana kuukautena Korpela on juossut yhteensä noin 750 kilometriä, eli puolet heinäkuisesta rutistuksesta.

Ruokavalioon hän ei ole tehnyt muutoksia. Sokeria hän ei muutenkaan syö, mitä nyt joskus juhlissa kakkupalan, mutta jos mieliteko tulee, sipsipussi voi hyvinkin aueta. Juoksun aikana Korpela syö energiageelien sijaan suklaata ja juo runsaasti hapotonta kokista.

-Ennen kisaa ei voi tankattava. Tankkaus on tehtävä sen kuukauden aikana. Kulutus on kova ja luulen painon putoavan putoavan vielä kisan jälkeenkin, sen verran sekaisin kroppa on.

Korpela pohti osallistumista Suomi100-hengessä juostavaan kilpailuun muutaman kuukauden Kun hän lopulta päätti viime syksynä osallistumisesta, tarvittiin täysi tuki ja jousto sekä kotoa että työpaikalta lapsiperheiden kotipalvelusta. Kummastakin tuki heltisi, mitä juoksija kiittelee vuolaasti.

-Kesäkuulla treeniä vähennetään jo, jotta kroppa on täysin valmis koitokseen. Siellä tavoitteena on juosta koko matkan ajan, ultrajuoksija miettii. FL

Forssan Lehti seuraa Korpelan taivallusta Nuorgam–Helsinki-juoksussa heinäkuun ajan.

 

Uusimmat

Näkoislehti

30.9.2020

Fingerpori

comic