Lounais-Häme Lounais-Häme

Nyt on niityn perustamisen aika: Niityn valmistuminen ottaa aikaa mutta näyttävä kukkapelto syntyy vuodessa

Niityn perustaminen on alkuvuosina työlästä, mutta myöhemmin selviää yhdellä vuosittaisella niitolla.
Kuvan niitty kukoistaa Hämeen ilvesreitin varrelta. Pienialaisemman niityn tai kukkakedon tekeminen onnistuu kotikonstein kotipihalle. Kuva: Terho Aalto
Kuvan niitty kukoistaa Hämeen ilvesreitin varrelta. Pienialaisemman niityn tai kukkakedon tekeminen onnistuu kotikonstein kotipihalle. Kuva: Terho Aalto

Niittyjen merkitys monimuotoisuuden ylläpitäjänä on korostunut sitä mukaa kun niityt ovat harvinaistuneet. Kortta voi kantaa kekoon niin kuntien mailla kuin yksityisillä pihoilla.

Forssa tunnetaan puistojen kaupunkina ja 110 puiston joukkoon mahtuu myös jokunen niitty. Niittyjä löytyy Salmistonmäestä, missä lampaat pitävät yllä perinnebiotooppia sekä Loimijoen rannoilta Vieremästä, missä aukeavat laajat tulvaniittyalueet. Molemmat alueet säilyvät niittymäisinä ilman ihmisapua.

Tiettyä niittymäisyyttä löytyymyös pengeralueilta, joita on vaikea hoitaa ruohonleikkurilla.

– Näissä kohteissa heinää silputaan kerran kaksi vuodessa, etteivät rikkaruohot täysin valtaa alaa, puistotyönjohtaja Ismo Ojansuu Forssan kaupungilta kertoo.

Forssan kaupunki on yrittänyt perustaa niittyjä. Tekemällä tehdyt niityt eivät kuitenkaan ole onnistuneet.

– Savimaa on hankalaa, ja rikkaruohot meinaavat vallata väkisin alan. Niitty tarvitsisi hieman karummat olosuhteet, Ojansuu toteaa.

 

Niityn perustaminen ei ole mahdottoman vaikeaa, jos asiaa kysytään Riikka Söyringiltä. Etelä-Suomen Maa- ja kotitalousnaisten maisema-asiantuntija kertoo, että syksy on kevään tavoin otollista aikaa niittykasvien kylvämiselle.

Tarjolla on runsas valikoima kotimaisia siemeniä.

– Toiset niittykukat vaativat aurinkoa, toiset pärjäävät varjoisammissa olosuhteissa, Söyrinki neuvoo ja opastaa myös maapohjan muokkaamisessa.

– Jos alue on tiukkaa savimaata, pintaa kannattaa kuoria pois ja sekoittaa tilalle hiekkapitoisempaa maa-ainesta. Hiekkaa voi lisätä myös siinä tapauksessa, että maa on oikein multavaa ja ravinteikasta.

Söyrinki muistuttaa, että niittykasveja voi kylvää myös pienille alueille.

– Hyviä vaihtoehtoja ovat yksittäisen niittykasvin muodostamat laikut.

Kissankello on yksi harvinaistuneista kasvilajeistamme, joka on kärsinyt niittyjen vähenemisestä.

Ennen kylvämistä alueelta tulisi poistaa rikkaruohot mahdollisimman tarkoin. Yhdellä maanmuokkauksella rikkaruohot eivät kuitenkaan häviä.

– Pari ensimmäistä vuotta ovat työläitä. Rikkaruohoja pitää poistaa toistuvasti, jotta hitaasti kasvavat niittykasvit saavat tilaa. Niitto kannattaa tehdä ainakin pari kertaa vuodessa, jotta rikkakasvit eivät pääse siementämään.

Söyrinki lupaa, että jatkossa työmäärä vähenee.

– Kun niittykasvillisuus on vakiintunut, riittää yksi niitto vuodessa. Se on aika vähän, jos vertaa nurmikonleikkuuseen.

Niittäminen tehdään siinä vaiheessa, kun niittykasvien kukinta on ohi.

Jos kukkakedon tai -pellon haluaa nopeasti, vaihtoehto löytyy yksivuotisista kukista. Näyttävän maisemapellon voi tehdä esimerkiksi auringonkukista tai useammasta lajikkeesta, jolloin pelto kukkii jopa sateenkaaren värein.

– Maisemapellon saa nopeasti, mutta kylvö pitää tehdä joka vuosi uudestaan, Söyrinki neuvoo. FL

Arvokkaat niityt

Niityt edistävät luonnon monimuotoisuutta.

Niittyjen merkitys on yhä tärkeämpi kasvi- ja eläinlajeille niittyjen määrän vähentyessä.

Niittyjä on monenlaisia. Luonnonniittyjä edustavat esimerkiksi kalliokedot ja kosteikkoniityt. Maaseudun kulttuurimaisemia edustavat puolestaan karjan laiduntamat niittyalueet.

Niityt tarjoavat myös maisemallisia elementtejä. Kaupunkialueille ne tuovat avaruutta.

Peltomaiset niityt eivät säily ilman hoitoa. Mikäli ei ole mahdollista käyttää eläimiä maisemanhoitajina, niitty tulee niittää 1–3 kertaa vuodessa.

Uusimmat