Lounais-Häme

Oikeuspsykiatri: Uhrien valikoituminen vaikuttaa enemmän sattumalta

 

– Kun motiivia on vaikea löytää eikä alkoholilla ole ollut osuutta asiaan, olisiko tekijä voinut toimia harhojen vallassa?

Tällainen kysymys nousee oikeuspsykiatri Alo Jüriloon mieleen Imatran ampumatapauksesta, kun kolmeen ihmisen kuolemaan johtaneesta tragediasta on kulunut yksi kokonainen päivä.

Jüriloon mukaan Imatran tapahtumiin liittyy monia epäloogisia ja selittämättömiä piirteitä, kuten se, että ampuja oli jäänyt tekojen jälkeen autonsa läheisyyteen. Useasti tekijä päätyy tekonsa jälkeen yrittämään itsemurhaa, mitä ei tapahtunut Imatran murhenäytelmässä.

– Entä miksi tekijä lopetti ampumisen?

– Entä jos hän olisi halunnut kohdistaa tekonsa juuri tunnettuun paikallispoliitikkoon, eikä hänen olisi kannattanut väijyä uhrin kotiovella? Uhrien valikoituminen vaikuttaa enemmän sattumalta, Jüriloo pohtii.

Jüriloo muistuttaa, että näihin kysymyksiin ei ole tällä hetkellä tarkkoja vastauksia.

– Yleensä väkivaltarikoksen tekijä ei ole mielisairas ja hän tuntee uhrinsa, oikeuspsykiatri lisää.

Melko harvinaista on, että väkivaltarikos tehdään selvin päin. Psykiatrisista häiriöistä esimerkiksi skitsofrenia lisää vain jonkin verran väkivaltaisuuden riskiä. Vasta päihteiden ja sairauden yhdistelmä kasvattaa riskin 25-kertaiseksi väestön keskiriskiin verrattuna.

Imatran ampuja on syyllistynyt aiemmin tapon yritykseen.

Jüriloo ei kannata sitä, että yleisen turvallisuuden lisäämiseksi nostettaisiin kynnystä pitää rikostaustaisia henkilöitä telkien takana, mutta hän esittää yhteiskunnan valvonnan ja hoitovelvoitteiden lisäämistä suuren uusimisriskin omaaville henkilöille.

– Suomalainen järjestelmä on perusteiltaan hyvä. Täytyy myös muistaa, että suurin osa rikoksentekijöistä ei uusi tekojaan. Mielenterveys- ja päihdepalveluita tulisi vahvistaa, tarvitaan enemmän matalan kynnyksen paikkoja. Sen lisäksi avohoitoon tarvittaisiin enemmän velvoitteita, esimerkiksi päihteettömyyden ja lääkehoidon toteutumisen suhteen sekä suuttumuksen hallintaa parantavia hoito-ohjelmia, hän selvittää.

Totuus on Jüriloon mukaan kuitenkin se, että minkään riskiarviointimenetelmän avulla ei pystytä sataprosenttisesti sanomaan, miten joku ihminen esimerkiksi kuukauden kuluttua käyttäytyy.

– Avoimessa yhteiskunnassa joudutaan aina ottamaan jonkin verran riskiä.

Virpi Niemistö

 

Uusimmat