Lounais-Häme Ypäjä

Oivaltamista, voimia ja näppäryyttä – Satulasepillä yksi korjaustyö vastaa päivän punttisalitreeniä

Satulasepät jatkaa sitkeästi työtään neljännelle vuosikymmenelle.
Team Satulasepät on korjannut satuloita Ypäjällä 30 vuotta. Yksi työ vastaa voimiltaan päivän punttisalitreeniä. KUVA: Tapio Tuomela

Ypäjän pitkäaikaisella satulakorjaamolla oli maanantaina 30 aihetta juhlaan, sillä satulaseppä Sari Airo perusti yrityksensä tasan 30 vuotta sitten. Team Satulasepät tunnettiin aiemmin nimellä Ypäjän Satulakorjaamo.

– Aikanaan kun sitä itse ratsasti ja tiesi kuinka tärkeä asia satula on, oli jotenkin looginen asia ruveta miettimään miten sitä voisi huoltaa, korjata ja saada siitä sopivampi hevoselle.

Airo on alun perin helsinkiläinen, joka aloitti hevosharrastuksen teini-iän kynnyksellä.

– Olisinkohan 12-vuotiaasta ratsastanut, paitsi ihan pienenä olin talutusratsastuksessa Englannissa. Siskoni vei minut siellä ratsastamaan, kun olin polvenkorkuinen.

80-luvulla Airo kävi Ypäjällä hevosenhoitajaopinnot ja kävi myös ratsuvalmentajalinjan. Siellä opetettiin nahkatöitä, mikä tuntui omalta jutulta. Helsinki jäi, Ypäjä ja Hevosopisto tulivat tilalle.

– Kun valmistuin syyskuun viimeinen päivä, niin heti seuraavana 1. lokakuuta 1988 aloitin yrityksen. Kesän aikana hankin tämän paikan, joka laitettiin kuntoon. Ensin tämä oli vain aika paljon pienempi.

Airo laskee, että hän on korjannut elämänsä aikana suunnilleen 15 000 satulaa. Satulasepät eivät tee satuloita alusta alkaen, vaan valmiita satuloita modifioidaan.

– Satulasepän työ vaatii melko näppärää ajattelukykyä, oivaltamista, voimia ja sorminäppäryyttä.

Tilannetajuakin on hyvä olla. Kaikki ei välttämättä ole sitä, miltä se näyttää ja pitää ymmärtää, miksi näin on.

– Kun esimerkiksi asiakas kertoo, miltä satula tuntuu ratsastaessa, se pitää osata tulkita. Sitten täytyy miettiä, mihin villaa laitetaan, jotta satula saadaan suoraksi.

Fyysisyyttä työssä tarvitaan, koska satula painaa noin kahdeksan kiloa. Satulan korjaus on siis jokapäiväinen punttisalitreeni.

– Kun satula laitetaan kiinni ja avataan, sitä nostellaan paljon edestakaisin. Ommellessa sitä käännellään koko ajan. Laskimme kerran, että nostelemme 150 kiloa päivässä, jos työn alla on kolme tai neljä satulaa.

Viimeiset 18 vuotta yrityksen on omistanut puoliksi Sanna Tuomi, joka tuli Airolle töihin aikanaan oppisopimuksella.

– Myin sitten hänelle puolet firmasta, koska hän oli niin hyvä tässä hommassa. Käytin tilaisuuden hyväkseni ja sain itselleni työkaverin, Airo iloitsee.

Halukkaita alalle olisi, mutta työ on sen verran fyysistä ja rankkaa, että kovin moni ei siihen lopuksi päädy.

– Joistakin nuorista tämä tuntuu hienolta alalta, mutta monet aloittavat koulutuksen eivätkä välttämättä jatka kauhean pitkään. Jos valmistuessa aloittaa työn teon lisäksi yksin, se voi olla liian vaikeaa, Tuomi kertoo.

Suomessa satulaseppiä tai satulantekijöitä ei varsinaisesti kouluteta. Valjassepän tutkinnon voi kuitenkin tehdä Hevosopistolla tai Ylä-Savon ammattiopistossa ja ulkomaiset satulatehtaat kouluttavat itselleen työntekijöitä.

Kokonaisen satulan tekemistä ei silti kovin moni nykyään osaa.

– Olen tehnyt yhden satulan kokonaan alusta loppuun – ihan vain siksi, että halusin kokeilla miltä se tuntuu. Siihen meni kahdeksansataa tuntia ilman erikoiskoneita, kaikki piti ommella käsin, Airo päättää. FL

Uusimmat

Näkoislehti

29.9.2020

Fingerpori

comic