Lounais-Häme

"Olimme hetken aikaa staroja"

Heikan koulun kuudesluokkalaiset toivat Forssalle mainetta ja kunniaa vuonna -87, luokan joukkueen voitettua yleisurheilun valtakunnallisen kolmiottelun eli maitokannukisat. Kisoja sponsoroi vuoteen -93 asti kansanterveysjärjestö Maito ja terveys ry, jonka jälkeen kisoja jatkettiin toisella nimellä.

Menestyksekkäästä kilpailusta tuli tänä vuonna kuluneeksi tasan kolmekymmentä vuotta. Sopiva merkkipaalu, jonka tiimoilta iso osa joukkueesta, joukkuetta valmentanut ja johtanut opettaja Heikki Toivola ja tyttöjen silloinen liikunnanopettaja Laura Jalkanen kokoontuivat lauantaina yhteen.

Toivola kertasi porukalle valmennusmetodejaan, jotka ainakin jälkikäteen muisteltuna olivat tehokkaita, mutta hienovaraisia.

-Emmehän me edes tajunneet, että meitä valmennettiin. Me vain liikuimme ja pidimme hauskaa, ei meillä ollut mitään paineita menestyksestä, Hanna Tuominen sanoo.

Mutta kyllä he treenasivat, huomasivat tai eivät. Forssan koulujen välinen kisa käytiin syksyllä. Sen jälkeen oli koko talvi aikaa valmistautua kevään piirinmestaruuskisoihin.

-Olimme ihan eri joukkue keväällä! Kaikki paransivat suorituksiaan todella paljon, valmentaja Toivola kehuu.

 

Riihimäen piirinmestaruuskisat käytiin ulkona, ja kilpailupäivälle sattui sade. Se ei forssalaisjoukkuetta haitannut, sillä kaikkeen oli varauduttu.

-Olin jakanut avustajille tehtävät. Yksi putsasi kuularingin harjalla puhtaaksi ja toiset kuivasivat ja puhdistivat kuulia, Toivonen muistelee.

Riihimäellä heikkalaiset putsasivat pöydän ja veivät nimiinsä kaikkien kolmen lajin voitot. Lajeina maitokannukisoissa oli 60 metrin sukkulaviesti, kuulantyöntö ja pituushyppy.

Koko valtakunnan laajuinen loppukilpailu käytiin Tampereella Pirkkahallissa. Se sopi Toivolalle, sillä hän oli toiminut hallissa lukuisia kertoja toimitsijana ja valmentajana kilpailuissa.

-Tunsin ja tiesin suorituspaikat hyvin ennakolta ja kerroin ne myös joukkueelle.

Loppukilpailu sai forssalaisilla mitä parhaimman alun, kun he voittivat ensimmäisen lajin, eli pituushypyn. Sen jälkeen matkaan tuli hiukan mutkia.

-Olimme ulkona tekemässä harjoitustyöntöjä kuulaa varten. Kun tulimme suorituspaikalle, meidän huudettiin olevan myöhässä, vaikka olimme ihan annetussa aikataulussa. Heillä olisi ollut siinä tyhjä väli, jossa meidän olisi pitänyt työntää.

-Emme saaneet harjoitustyöntöjä, mutta emme me niitä tarvinneetkaan: olimme tehneet ne ulkona, Toivola kertaa.

 

Kuulantyönnössä joukkueelle tuli neljäs sija. Ennen viimeistä lajia, eli sukkulaviestiä oli laadittava taktiikka. Kokonaiskilpailussa edelle oli pääsemässä Kemijärven joukkue, joka siis oli ainakin peitottava juoksussa.

-Laitoimme vähän hitaammat juoksijat juoksemaan ensin, ja nopeimmat viimeiseksi. Ennen kahta viimeistä vaihtoa näin Kemijärven joukkueenjohtajan peittävät silmänsä käsillään, Toivola naureskelee.

Vaikka silloisten kuudesluokkalaisten muistista yksityiskohdat ovatkin hämärtyneet, tuntuvat kaikki muistavan hetken, jolloin isolla taululla hallin seinässä näkyi teksti: Heikan koulu, Forssa, 1.

-Niiltä ajoilta muistan ylipäänsä päällimmäisenä mahtavan yhteishengen luokassamme, Piia Aho sanoo.

Joukkueessa oli mukana kuusi tyttöä ja kuusi poikaa. Koko 33 hengen luokka oli kuitenkin valmistautumisessa ja itse kisoissa mukana suurella sydämellä.

-Ja senkin muistan, miten valtava pyöritys voitosta seurasi. Meitä vietiin Hippokisoihin ja kaupungintalolle. Olimme hetken aikaa staroja, Aho hymyilee.

Palkinnoksi joukkue pääsi muun muassa hurvittelemaan huvipuistoon ja matkan Ruotsi-Suomi -maaotteluun Tukholmaan.

Urheilullinen luokka voitti piirinmestaruuden myös jalkapallossa. Sen lisäksi oppilaat niittivät menestystä yksilölajeissa. Vaikka yleisurheilua ei kukaan jatkanut aktiivisesti aikuisena, on urheilu ja liikunnallinen elämä kulkenut mukana.

Monella myös omille lapsille.

-Oma tyttäreni harrasti yleisurheilua, hän toi kotiin monta mitalia korkeushypystä, Aho kertoo. FL

 

Uusimmat