Lounais-Häme

Oma mansikkapaikka oli piilossa aseman takana

 

Kapeaa pihatietä lasketaan alas mäkeä ja kohti raiteita. Humppilan asemantaustassa on oma, tiivis tunnelmansa.

Mäen alla, hiekkatien vasemmalla puolella nousee auringossa hohtava vanhan meijerin valkoinen seinä. Vastapäätä kohoaa ylikasvaneen kuusiaidan, sinisen lautaseinän ja villiviinin muuri.

Muuri on entinen meijerin konttorirakennus ja meijerin isännöitsijän talo, joka on juuri saanut uudet omistajat. Elina Kylämarkula ja Antti Oksa ostivat sen edellisen asukkaan, edesmenneen Pertti Santalahden perikunnalta.

– Kävimme katsomassa tätä taloa moneen kertaan. Kun vähän villiintyneen puutarhan scillat ja tulppaanit keväällä nousivat maasta, nousi myös polte saada tämä talo.

Talolle ei välttämättä olisi ollut tarvetta; Oksalla oli mökkinsä pienen matkan päässä ja Kylämarkulalla kortteeri työmaalla, mattokutomon yhteydessä Urpolassa. Petipaikka, pesuhuone ja vaatekomero riittivät hyvin tekstiilitaiteilijalle.

-Toisaalta minulla on nyt sellainen olo kuin olisin tullut ihmisten joukkoon. Minulla on talo ja puutarha, ja viriävä tarve ostaa puutarhatonttu, Kylämarkula luonnehtii.

Kylämarkulaa ja Oksaa viehätti talon persoona mutta myös sen historia. Kumpikin heistä arvostaa kotiseutunsa menneisyyttä. Talo sijaitsee asemalaiturin Turun puoleisessa päässä, radan takana.

Aseman viereen kasvaneessa yhteisössä on oma teollinen tunnelmansa. Talot ovat tonteillaan tiivisti ja aidanteiden takana kuin kaupungissa ikään. Historia on vielä läsnä, vaikka sähköistettyä rataa ajavat nyt modernit junat.

-Kappeeraiteinen on kuljettanut tavaraa Forssaan ja Jokioisille, ja täältä on viety tuotteita aina Pietariin asti, Oksa kertoo.

Museojunan liikennekaudella höyryveturi vislaus kuuluu edelleen asemantaustaan hyvin.

Talo myytiin irtaimistoineen, joten se tarjosi pariskunnalle kaupanpäällisinä kapiot.

-Astioita ja pannuja on kaapissa vaikka kuinka paljon, Oksa naurahtaa.

-Niin on Santalahden näköisiä esineitä, sellaista 1960-luvun funktionalismia ja konstruktivismia. Tosin kaapista löytyi rykkityykiäkin pöydälle, Kylämarkula lisää.

Santalahti toimi uransa aikana muotoilijana useissa eri tehtaissa. Vuosina 1971–1981 hän työskenteli Humppilan Lasitehtaalla, aluksi tuotekehittelijänä ja vuodesta 1974 tehtaan taiteellisena johtajana.

-Emme ole vielä käyneet kuin osan irtaimesta läpi. Vintti on vielä tutkimatta.

Pariskunta ei hoppuile talon remontoinninkaan kanssa. Oksa sanoo, että taloa pitää kuunnella ja katsella talven yli, jotta tietää miten se elää ja toimii.

-Pannuhuoneessa on kalustoa kuin venäläisessä sukellusveneessä. Nyt talossa on maalämpö, mutta on tätä öljyllä ja puullakin lämmitetty. Ajan kerrokset saavat jäädä näkyviin, hän lisää

Vuonna 1904 rakennettu talo pihoineen tarjoaa mahdollisuuksia. Tontilta löytyy keramiikkapajakin dreijoineen ja uuneineen.

-Mitä sitä tässä keksitäänkään, Kylämarkula toteaa.

Tänä syksynä he aikovat vain raivata puutarhaa kevyesti.

-Jos mansikkamaan putsaisi esiin, Oksa miettii. FL

 

Uusimmat

Näkoislehti

21.9.2020

Fingerpori

comic