Lounais-Häme

On muuten helppoa – ehkä, ehkä ei. Katso video, kun toimittaja testaa sähköpyörää!

Mitä tulikaan luvatuksi… Kaukjärven ympäri sähköpyörällä.

-Et kuole, saat ennemminkin ahaa-elämyksen, Kari Lehtovirta vakuuttaa ja esittelee sähköpyörää.

-Kasvoillesi tulee tietty ilme, kun olet ajanut tällä vähän aikaa, mies jatkaa.

No en nyt tiedä.

Lehtovirta jatkaa kehumista. Ylämäkeä ei kuulemma edes huomaa, koska sähköpyörä on niin kevyt ajaa.

-Ai pitääkö sitä polkea, kysäisen.

-Jos se kulkee itsellään, niin se on mopo, Lehtovirta kuittaa.

Olen siis pian lähempänä Harley Davidsonia kuin mihin tulen ikinä pääsemään.

 

Veikon Koneeseen pistäytynyt Kari Ågren nappaa pyörän hyppysiinsä liikkeen pihalla ja kokeilee.

-On muuten helppoa, Ågrenin kasvot loistavat.

Hän pyörii kaupan pihalla useamman kierroksen ja sanoo, että jos hän ostaa sähköpyörän, niin myös vaimo haluaa samanlaisen.

Lehtovirta nyökäyttää päätään ja sanoo, että aika usealla on käynyt niin.

Ågren sanoo, ettei hän ole pyöräillyt vuosiin tavallisellakaan pyörällä. Hänellä on lisäksi ollut ennakkoluuloja sähköpyörää kohtaan. Ei ole kuulemma enää.

 

Lehtovirta on myynyt sähköpyöriä muutaman vuoden ajan. Usein pyörät loppuvat jo alkukesästä.

-Hyvä pyörä maksaa 2500 euroa, mutta saa niitä tonnin halvemmallakin.

Lehtovirran mukaan Euroopassa joka neljäs ostettu pyörä on sähköpyörä.

-Suomessa ajatellaan, että kyllä mä itse poljen, Lehtovirta miettii.

Suomalaista ei nimittäin tartte auttaa.

-Sähköpyörä on ekologisempi kuin auto ja kauppakassitkin saa näppärästi kyytiin, Lehtovirta sanoo ja kiinnittää pyörään sivulaukut, jonne toimittaja saa laitettua kameran.

Veikon Koneen myyjä Sami Koivula laittaa varmuuden vuoksi vara-akun sivulaukkuun, vaikka akulla pääseekin ajamaan 125 kilometriä.

-Tästä saat virrat päälle ja tästä voit määritellä, minkälaisen voiman pyöräilyyn saat. Anna sen olla high-asennossa ja vaihde voi olla alussa vaikka nelosessa, Koivula ohjeistaa.

Lehtovirta antaa vielä kypärän päähän ja miehet huikkaavat heit ja tie on vapaa.

 

Sanotaan, että pyöräily on taito, jota ei unohda. Olin pari vuotta sitten säännöllisesti liikuntaa harrastavan ystäväni kanssa ulkomaanreissulla ja hän ehdotti, että vuokrataanpa pyörät.

Se oli kamalaa. Pelkäsin kapeilla kujilla eikä pyörä meinannut totella ohjaustani. Vannoin, etten enää ikinä pyöräile.

No, nyt talutin sähköpyörää pitkin Esko Aaltosen katua. En halunnut nousta satulaan. Talutin pyörää vielä Yhtiönkadullakin, mutta kypärä päässä kävely tuntui nololta. Nousin satulaan. Pyörä liikkui epävarmasti. Kun tulin Hämeentien liikennevaloihin jatkoin taas kävelyä.

Hame päällä pyöräilyretkelle lähtö ei ehkä kuitenkaan ollut paras ratkaisu. Ajattelin kuitenkin, ettei kukaan huomaa korviin nousevaa helmaa, koska silmilläni oli aurinkolasit.

Similänkadulla kaivoin lehtiön sivulaukusta ja aloin kirjoitella niitä näitä. Toimittaja nääs.

 

Lopulta oli pakko nostaa jalka polkimelle. Kun nopeusmittari nousi alamäessä 27 kilometriin tunnissa, alkoi matkanteko maistua. Tien varrella oli leskenlehtiä ja siellä täällä nenääni tulvahti erilaisia kesän tuoksuja.

Sorapäällysteinen tie kiemurteli ja aurinko paistoi. Olinpa hyvässä kunnossa. Ylämäessäkään en hengästynyt. Pyörä suorastaan kiiti eteenpäin, kunhan vain muistin polkea. Pyyhin mielestäni sähkömoottorin tuoman avun ja tuudittauduin tunteeseen, että itte tässä töitä tehrään.

Kohon tehtaan kohdalla aloin katsella järven toiselle puolelle. Missä se Tammelan keskusta oikein on? Hymyni alkoi hyytyä. Kilometrejä ei ollut vielä tarpeeksi edes puoliväliin.

 

Mustialan rakennuksia! Vihdoinkin jotain tuttua. Satulassa istuminen alkoi tuntua.

Helppo polkeminen antaa tunteen, että elämä on helppoa. Mietin, miksen ole vuosiin pyöräillyt. Elämäni olisi voinut olla niin paljon helpompaa.

Toisaalta, jos olisin, takalistoni tienoo ei antaisi viestejä liikkumattomuudesta.

Iso mäki ennen Tammelan keskustaa meni kuitenkin vaivattomasti. Reisissä tuntui häivähdys ja vaihdetta piti pienentää, mutta muuten ylämäki meni joutuisasti.

 

Tammelan koulun kohdalla huomasin, että hinuri nosti hillittömästi pysäköityjä mopoautoja lavalleen. Miksi ihmeessä? Olen siis vielä elossa ja toimittajan vaistoni toimivat.

Muistaakseni Lehtovirta selitti, että pyörässä on hyvät jouset. Jos tiellä on monttuja, ne eivät niin kovasti tunnu, hän sanoi.

Ja pyh, tuntuvat. Joka ikinen asfaltin halkeama tuntuu. Ja niitä on paljon.

-Ajattele, miten ne olisivat tuntuneet, jos olisit ajanut tavallisella pyörällä, Sami Koivula sanoo jälkeenpäin.

Tammelan ja Forssan välinen suora on yhtä tuskaa. Näen kirkon ja jalkani polkevat automaattisesti, väsymyksestä huolimatta.

Hämeentien ja Saksankadun liikennevaloissa seison mielelläni paikoillani. Odottelen valojen vaihtumista.

Viimeiset ponnistukset. Toimitus näkyy jo.

 

Miltähän matka olisi tuntunut tavallisen jopon sarvissa? Vaikea tietää, enkä aio kokeilla. Jos enää ikinä pyöräilen, pyöräilen sähköpyörällä. FL

 

 

Helkaman sähköpyörä
Sähkömoottorista saa lisätehoa polkemiseen.Kun polkimet ovat liikkeessä, moottori avustaa polkemista 25 km/h asti.Yhdellä latauksella (noin neljä tuntia) akulla pääsee 125 kilometriä.Sähköpyöriä on toistakymmentä mallia kolmivaihteisista hybridipyöriin.Testissä olleen pyörän (E27) varusteluun kuuluvat muun muassa joustokeula, valot, säädettävä ohjainkannatin ja hubroller-jarrut.Shimano-akku on sijoitettu pyörän takaosaan.Etujarru ja jalkajarru.Ajajan vähimmäispituus 148 senttiä.

Uusimmat