Lounais-Häme

Onnellisuuden poluilla – Jokioisilta löytyy aarre, josta moni ei ole koskaan kuullutkaan

Ensitapaaminen jännittää. Onko tässä nyt sellainen guru, josta kirjoissa ja elokuvissa aina kuulee? Viisas ja kunnioitusta herättävä, mutta samalla arvonsa tunteva?

-Hello, hello! Tulku Dakpa Rinpoche tervehtii tullessaan talosta pihaan ja tarttuu lämpimästi käteeni. Vaikutelma ei olekaan etäinen, pikemminkin ystävällinen, jopa tuiki tavallinen. Eihän tämä olekaan pelottava tyyppi.

Jokioisilla, vanhan puutalon ja pihan suojista löytyy Suomessa harvinainen tiibetinbuddhalainen keskus Danakosha Ling. Sen puutarhassa Rinpoche ja hänen oppilaansa tarjoavat marjoja omista pensaista, teetä, kahvia sekä makeaa ja suolaista naposteltavaa. Omenasadosta näyttää tulevan tänä kesänä runsas.

-Meillä on Helsingissä Danakosha-keskus. Opiskelimme ja harjoittelimme siellä melkein kymmenen vuotta, mutta enemmän ihmisiä alkoi kiinnostua buddhalaisista opinnoista ja meditaatiosta, Rinpoche kertoo.

-Oli tarpeellista muuttaa pois kaupungista ja saada hiljainen paikka, jossa voi meditoida kunnolla ja jäädä sinne kuukaudeksi tai pariksi, jopa vuosiksi. Kävimme monissa erilaisissa paikoissa ja lopulta näimme tämän.

Buddhalaisessa perinteessä monet asiat ovat tärkeitä hyvän meditaatiopaikan valitsemisessa. Oli monta syytä kunnioittaa paikkaa Jokioisilla, kuten Rinpoche asian ilmaisee.

-Täällä on pieniä vuoria, hän viittaa mäkiin tontin vieressä. -On metsä ja edessä joki. Paikka on myös merkittävien suomalaiskaupunkien eli Turun, Tampereen ja Helsingin sijaintien keskellä. Jäsenemme tulevat kaikkialta Suomesta, joten sijainti on monella tavalla fantastinen.

Rinpoche on myös ensimmäinen tiibetinbuddhalainen mestari, joka on jäänyt pysyvästi opettamaan Suomeen.

-Kun opiskelin buddhalaisessa collegessa Intiassa, matkustin lomillani eri Euroopan maihin. Niissä tapasin suomalaisia opiskelijoita ja he kutsuivat minut vuosittain aina vähäksi aikaa opettamaan Suomeen. Opintojeni jälkeen suomalaiset kutsuivat minut pysyvästi opettajakseen ja ajattelin, että se voisi olla hyvin hyödyllistä.

Polkua etsimässä

On monia syitä, miksi ihmiset tulevat Danakosha-keskukseen. Jotkut ovat uskonnoltaan buddhalaisia ja haluavat laman, opettajan, mutta nämä ovat usein kaukana. Jotkut ovat lukeneet buddhalaisesta filosofiasta ja haluavat oppia siitä enemmän.

-Joillakin on taas paljon ongelmia ja he ovat käyttäneet eri metodeja löytääkseen mielenrauhan. He voivat juoda liikaa alkoholia tai käyttävät huumeita. Kun ne eivät auta pahaan oloon, he tulevat tänne tullakseen terveemmiksi, ja yritän opettaa heille meditaatiota ja mielen hallintaa.

Miten ihmiset voivat sitten löytää onnellisuuden ja elämälleen selkeän polun? Kun Rinpochen mukaan puhumme onnellisuudesta, meidän täytyy tietää myös kärsimyksestä. Monet kärsivät fyysisesti ja silloin on parempi mennä lääkärin luo ja ottaa lääkettä.

-Sitten on henkinen kärsimys: negatiiviset tunteet, kuten viha, kateus, välinpitämättömyys ja himot. Monien ongelma on se, että he eivät osaa käsitellä tunteita mielessään ja siihen lääke ei juuri auta. Buddhismissa on metodeja tunteiden käsittelyyn ja yritän opettaa niitä. Uskon, että monet saavat niistä myös apua.

Ihmiset tuntevat kipua usein siitä, mitä he ovat kokeneet ennen. Monet ajattelevat vanhoja tapahtumia edelleen ja ne sattuvat heihin vieläkin.

-Ehkä esimerkiksi ystäväsi on sanonut sinulle jotain hyvin pahaa ja kärsit siitä nyt. Mutta se mikä tapahtui, on jo mennyt. Ei ole järkeä antaa sen satuttaa sinua koko loppuelämäsi. Yksi hyvin kaunis sanonta on, että sinun ei tarvitse olla huolissasi, koska voit muuttaa asioita. Jos taas et voi muuttaa asioita, niin mitä syytä on olla huolissaan?

-Kaikkein syvintä, kestävintä onnellisuuttamme tappavat kolme myrkkyä: välinpitämättömyys, himo ja viha. Niistä lähtevät muut myrkyt kuten kateus ja ylpeys. Ne ovat negatiivisten tunteiden pääsyyt.

Mielen uumenissa

Tiibetiläismunkki Gallak Shatup maalaa värikkäitä kuvioita temppelin oven reunukseen. Hän harjoittaa karmajoogaa, ikään kuin vapaaehtoistyötä, jolla kerätään itselle hyvää meriittiä.

Myös muut työt on jaettu vieraiden kesken. Yksi maalaa sisällä temppeliä, toinen ulkona valkeaa tulisijaa. Puutarhaa hoitava Miia Rautiainen on ollut buddhalainen 20 vuotta, mutta aloitti syvemmät opinnot Helsingissä Rinpochen johdolla kahdeksan vuotta sitten.

-On todella harvinaista, että Euroopassa, saati sitten Suomessa on niin korkea-arvoinen opettaja, joten tahdoin panostaa enemmän.

-Asuin ennen Yhdysvalloissa ja siellä oli enemmän altistumista buddhalaisuudelle. Robert Thurman opetti sitä Harvardissa ja San Franciscossa naapurissani oli meditointikeskus. Kun tyttäreni kasvoi, päätin harjoitella useammin. Oli mukavaa myös kuulua ryhmään jossa muut tekevät samaa, joten he auttavat sinua.

Kun länsimaissa puhutaan meditaatiosta, monelle tulee mieleen lähinnä mindfulness-harjoitukset. Buddhalaisessa meditaatiossa mennään syvemmälle, ja siinä toistetaan samoja metodeja uudestaan ja uudestaan.

-Jokainen voi istua tyynyllä silmät kiinni ja olla hiljaa, mutta oikea buddhalainen meditaatio on paljon enemmän, Rinpoche selittää.

-Siksi opiskelemme buddhalaisuutta: kun tiedät enemmän, voit mennä syvemmälle. Se ei ole kovin helppoa, mutta riippuu myös siitä, kuinka paljon aikaa käytät harjoituksiin. Jos harjoittelet joka päivä viiden, kahdenkymmenen tai kolmenkymmenen minuutin ajan, vuosi toisensa jälkeen kehityt.

-Rinpoche tuntee oppilaansa ja antaa jokaiselle oman harjoituksen. Minulla on ehkä hidas mieli, teen yhä samaa harjoitusta seitsemättä vuotta, Rautiainen vitsailee.

Entä onko se toiminut?

-Olen nyt kärsivällisempi ihmisten kanssa ja muistan mikä tärkeää, en järkyty pikkuasioista. Työskentelen yrityksessä, jossa on paljon meneillään, joten pystyn pysymään omassa roolissani. Opetan lisäksi mindfulnessia, joten minun täytyy tietää mistä puhun.

-Harjoitukset ovat muistutuksia pysymisestä polulla. Joka päivä täytyy muistuttaa itseään siitä, mikä niiden tarkoitus on. Minulta kesti kaksi vuotta edes pysyä meditaatiomatolla. Yleensä pompin ympäriinsä asioita tehden, joten vain istuminen alas oli iso harjoitus minulle.

Rinpoche kertoo sanovansa usein, että Danakosha-keskuksessa ei tehdä buddhalaisia. Siellä ei käännytetä, vaan korostetaan enemmänkin mietiskelyä ja opiskelua.

-On niitä, jotka ovat todella kiinnostuneita buddhalaisuudesta. Sitten on niitä, jotka toivovat saavansa apua buddhalaisista metodeista. Silloin yritämme parhaamme.

 

Egon vähennystä

Pihan temppelissä ja alueen muissa osissa on remontti meneillään. Meditaatiosali on juuri valmistunut ja seuraava projekti on iso asuintila, jossa enemmän ihmisiä voi majoittua pidemmäksi aikaa.

-Meillä on täällä yksi iso tapahtuma kesällä ja toinen talvella, pienempiä viikonloppuisin. Joskus kutsumme korkeita, tunnettuja mestareita opettamaan. Lopetimme juuri kahden viikon kesäkurssin, Rinpoche kertoo.

Kaksi tärkeintä opettajaa, Buddha ja buddhalaisuuden Tiibetiin tuonut Padmasambhava on kuvattu temppelissä suurina kultaisina patsaina. Karmajoogaa tekemässä ollut saksalainen seppä kultasi patsaat ja Shatup maalasi niille kasvot. Eteen on asetettu runsaasti kauniita kukka-amppeleita ja suitsuketeline.

-Ennen vanhaan Intiassa ajateltiin, että jumalat pitävät kukista ja hyvistä tuoksuista. Ne ovat uhrilahjoja, joilla ikään kuin kutsutaan olemaan läsnä oman mielensä kanssa. Kun teen eleen, jossa lahjoitan jotain, teen tilaa mielessäni sille, että muistan olla myötämielinen ja sulattaa vihan. Se on vähän sellaista egon vähennystä, Rautiainen selittää.

Temppelin värikkäitä mandalakuvioita kutsutaan jumalten asuinsijoiksi, mutta ne ovat myös taidetta.

-Ne ovat eri aspekteja eri tapahtumista ja jumaluuksien ilmentymisiä. Onpa kyseessä sitten viisaus, lämpö, jonkin asian poisto tai mitä vain mielelle halutaan tehdä, niiden tarkoitukset ovat hyvin syvällisiä.

Seinällä on vielä kaksi opettajaa lisää. On tietysti kuva Dalai Lamasta ja eräästä Rinpochen opettajasta, joka vieraili Suomessa kolme kertaa. Rinpoche kertoo vieneensä hänet kerran Lappiin, missä tapahtui erikoinen tapaus.

-Hän meditoi siellä ulkona ja silloin 20–30 poroa tuli hänen eteensä, pysyen siinä hänen luonaan melkein kaksi tuntia. Minulla on kuvia siitä, paikalla oli myös paljon suomalaisia katsomassa. Se oli todella kiinnostavaa. FL

Uusimmat