Lounais-Häme

Oopperakirjallisuuden trumpettistemmat hallinnassa

Puccini ja Verdi edustavat oopperasäveltäjien raskassarjalaisia, joiden tuotanto antaa käsityksen taiteenlajin syvimmästä olemuksesta.

-Mutta vasta Wagner ja Strauss ovat sitä itseään, analysoi Simo Rantanen alansa neljää kaikkien aikojen jättiläistä.

Hän tuntee asiansa kokemuksella, jonka 46 vuotta trumpetistina Suomen Kansallisoopperan orkesterissa tuotti ennen kolmisen viikkoa sitten tapahtunutta eläkepäiville siirtymistä. Forssalaissyntyinen ja itsensä edelleen forssalaiseksi tunteva Rantanen kokee Wagnerin ja Straussin, jolla näissä yhteyksissä tarkoittaa Richard Straussia eikä valssikuninkaita, teosten saavan ainutlaatuisen lumovoimansa ylitsepursuavasta runsaudesta.

-Niissä on kaikkea niin paljon. Aluksi harjoiteltava teos tuntuu yhdeltä suurelta massalta, joka ei hahmotu mitenkään. Mutta kun siinä kylvyssä istuu riittävän pitkään, asiat rupeavat muotoutumaan, ja teos vaikuttamaan.

Kansallisoopperan orkesterimontusta tuli Simo Rantasen työpaikka 1.11.1970. Hänen osakseen lankesi kunnia saada viimeinen työsopimus, jonka vahvisti allekirjoituksellaan instituution legendaarinen voimahahmo Alfons Almi.

Hän toteaa oopperataiteen kentän tulleen vuosien varrella varsinkin merkittävimmän kirjallisuutensa osalta laidasta laitaan tutuksi. Myös balettitaiteen suurten mestareiden kuten Tsaikovskin, Prokofjevin ja Stravinskin teosten soittamista Simo Rantanen pitää ainutlaatuisena kunniana.

-Kansallisooppera oli niin hyvä työpaikka, että parempaa ei olisi edes voinut toivoa itselleen, hän summaa.

Oopperan vakanssinsa ohella hän koulutti trumpetisteja 30 vuoden ajan Sibelius Akatemian sivutoimisen lehtorin virassa vuoteen 2013 ja sen jälkeen vielä kaksi vuotta sivutoimisena tuntiopettajana.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Forssan yhteislyseosta vuonna 1967 Simo Rantanen hakeutui Teknilliseen korkeakouluun.

Teekkarien joukossa kukoisti myös musiikkikulttuuri tavalla, jota hän muistelee soittajanuransa tärkeänä käänteenä. Hän löysi itsensä sekä opinahjon piirissä toimineesta vaskiyhtyeestä että Retuperän VPK:sta.

Tärkein soittoyhteisö siinä vaiheessa löytyi kuitenkin Kari Tikan johtamasta Polyteknikkojen orkesterista. Se tarjosi myös mahdollisuutta orkesterin maksamille soittotunneille lähtemiseen. Simo Rantanen hyödynsi avosylin kohdalle osuneen tilaisuuden.

Kiinnostus musiikinopintoihin heräsi oikein tosimielessä. Hän haki ja pääsi Sibelius Akatemian solistiselle osastolle.

-Siinä vaiheessa tuntui tärkeältä päästä opiskelemaan trumpetinsoittoa. Samalla sain tilaisuuden jatkaa jo Polytenikkojen orkesterin maksamilta yksityistunneilta tutun Lauri Ojalan oppilaana.

Sitten koitti vuosi 1969 ja Oulun kaupunginorkesteri julisti avoimeksi trumpetistin vakanssin. Simo Rantanen meni koesoittoon ja sai paikan.

Kuvio toistui keväällä 1970, kun Kansallisooppera haki orkesteriinsa neljättä trumpetistia ja häntä viehättivät paluu etelään ja pääsy suurempien orkestereiden pariin. Vakinaisen työsopimuksen tekeminen lykkääntyi syksyyn, kunnes vakanssin pysyvä rahoitus varmistui.

Vakivirasta huolimatta Simo Rantanen kirjoittautui Helsingin yliopistoon vuonna 1975 ja valmistui leipätöidensä ohella 1981 luonnontieteiden kandidaatiksi pääaineenaan matematiikka. Ratkaisua motivoi pääkaupunkiseudun asuntojen pilviin noussut hintataso yhdistyneenä tiukkuudessaan ajan henkeä noudattaneisiin lainaehtoihin.

-Kyllä se jotain pisti ajattelemaan, kun asuntolainaa kyselemään mennyt torvensoittaja naurettiin pankeissa suurin piirtein ulos.

Hän toteaa sekä asuntolainaehtojen että arvostuksen soittajia kohtaan kehittyneen sittemmin suotuisampaan suuntaan. FL

 

Uusimmat

Näkoislehti

24.9.2020

Fingerpori

comic