Kuva: Pekka Rautiainen
Lounais-Häme

Kolumni: Osan tuotosta voisi käyttää hyvän tekemiseen

Koin hetken aikaa oloni ihmeellisen onnelliseksi. Tunsin, kuinka sisälläni liikahti: maailma on oikeasti muuttumassa paremmaksi.

Luin nimittäin Helsingin Sanomista SIB-rahastosta: Social impact bond eli vaikuttavuussijoittaminen. Siinä yritetään saada rahoille kohtuullista tuottoa ja samalla parannetaan maailmaa.

Toiminta on Suomessa vasta aluillaan. Esimerkiksi Vantaalla rahaston avulla on voitu palkata kaksi työntekijää lastensuojeluun. Työntekijöiden tarkoituksena on tehdä ennaltaehkäisevää työtä eli auttaa neuropsykiatrisesti oireilevia lapsia ja heidän perheitään.

Rahastoon sijoittaminen ei ole hyväntekeväisyyttä. Sijoittajat saavat tuottoa, mutta tuotolle on tietty raja. Jos tuottoa tulee yli rajan, kunta saa rahan. Jos taas tulee tappiota, sijoittaja kantaa riskin, ei kunta.

Hienoa, että on ihmisiä, jotka sijoittavat rahansa oikeasti hyvän tekemiseen.

 

Olin noin viikko sitten VR:n tiedotustilaisuudessa. VR:llä menee hyvin ja tulee menemään jatkossakin. Ihmiset haluavat liikkua ilmastoystävällisesti paikasta paikkaan.

Kun tilaisuudessa alettiin puhua liikevoitoista, toivoni heräsi ja näin mielessäni hyvin toimivan rataverkon ja nopeat yhteydet, jotka on suunniteltu ihmisten tarpeiden mukaan. Hyvillä yhteyksillä ratkaistaan monia ongelmia, joita töiden kannalta väärässä paikassa asuvilla on.

Mikä VR:n tarkoitus on? Kuljettaa ihmisiä ja tavaraa paikasta toiseen. VR on valtion omistama yhtiö. Jos valtio haluaa verotuloja, täytyy ihmisten päästä kulkemaan ilmastoystävällisesti.

Kun VR:llä meni huonommin, yhtiö päätti laskea matkalippujen hintoja. Se tepsi. Matkustajamäärät kasvoivat. Mitä seuraavaksi? Superhypernopeat yhteydet joka ikisestä asutusta kylästä toiseen?

Sitä VR tavoitteleekin uudistamalla lipunmyyntiään. Syrjäkylällä asuva voisi ostaa lipun, jolla pääsee kotiovelta määränpäähän eri kulkuvälineillä. Hyvä alku, vaikka uudistusta on tosin odoteltu jo pitkään.

 

Mikseivät ihmiset, joilla on taito hoitaa talousasioita niin, että hyvää tulosta syntyy, käytä taitojaan enemmän yhteisen hyödyn tekemiseen sen sijaan, että he keskittyvät rahan tekemiseen?

Hoivapalveluissa hyvän tekemiselle olisi tarvetta. Hoiva-alan yritysten johto on saanut aivan rauhassa kääriä voittoja vanhusten, vammaisten tai lasten hoidon kustannuksella. Vaikka kaikki tietävät, että se on väärin.

Niin, onhan se vähän naiivi ajatus, että yritykset pyrkisivät tekemään hyvää ja hyödyllisiä asioita, mutta eikö ahneus ala olla vanhanaikaista.

Pitäisikö asettaa joku raja, jonka jälkeen yrityksen voitto pitää käyttää oikeasti merkittäviin asioihin? Varsinkin, jos kyse on yhteiskunnan toimivuuden kannalta merkittävästä yrityksestä.

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat