Lounais-Häme

Otetaanko vielä yhdet?

 

Ennen kaikki oli paremmin.

Niin myös Forssan yöelämä.

Ravintolat olivat auki pidempään tai useammin, yökerhoihin mentiin aiemmin. Väkeä riitti kaikkiin menomestoihin enemmän kuin nykyisin.

Tai niin ainakin moni väittää.

Puistolinnan sohvalla tiistai-iltaa viettävä Eukka sanoo ääneen sen, jonka kaikki tietävät:

-Ihmiset hakee nykyään halvat kaljat Siwasta tai Lidlistä ja menee kotiin. Tai sitten ne polttaa ruohoa.

Tuomio on ravintoloiden kannalta tyly, eikä missään tapauksessa koko totuus.

Totuuden toinen puoli löytyy, kun lähtee baarikierrokselle Forssan yöhön.

Holjien jälkeinen tiistai on huonoin hetki ikinä tutustua Forssan baarikulttuuriin. Olen silti päättänyt selvittää, millainen meno paikkakunnalla on, edes huonoimmillaan.

En ole forssalainen, joten baarit ovat minulle entuudestaan tuntemattomia. Muistan joskus käyneeni Pumpulienkelissä, mutta siitä on niin paljon aikaa, etteivät nykynuoret edes tiedä, mikä on Pumpulienkeli.

Nyt olen päättänyt antaa Forssan yölle uuden mahdollisuuden.

Istun Puistolinnassa Eukan ja Maukan pöytään.

Maukalla on päässään ravintolan lippalakki. Hän kutsuu Puistolinnaa omakseen.

-Tämä on sellainen arkimesta. Täällä me syödään, katsotaan urheilua ja jutellaan henkilökunnan kanssa, hän kertoo.

Eukalle ja Maukalle ei ole käynyt niin kuin muille. Ystävykset eivät jää iltaisin kotiin, vaan nauttivat kavereiden tapaamisesta kasvotusten.

Kaikille sellainen ei ole some-aikana tärkeää.

-Voin sanoa tuntevani Forssan yöelämän aika hyvin. Viimeisen viiden vuoden aikana pubit ovat rauhoittuneet. Parin vuoden sisällä on tapahtunut isoin muutos kävijämäärissä. Muutos saattaa johtua lamasta, Maukka arvioi.

Baaritiskillä tuuraajana toimiva Siru Aro vakuuttaa, että tällä puljulla menee hyvin, vaikka ravintola-alan tilanne saattaa yleisesti näyttää aiempaa huonommalta.

Puistolinna ei ole enää mikään tavallinen kaljapubi. Täällä syödään aamupalaa ja päivällistä, juodaan kahvia ja nautitaan tuoreista munkeista.

Leivonnaiset ovat niin suosittuja, että ne katoavat parempiin suihin vartissa.

-Ravintolakulttuuri ei ole enää sitä, että vedetään pää täyteen, Aro sanoo ja pursottaa kermavaahtoa ystävänsä Anne Tuovisen kaakaoon.

Forssan baarikulttuuri vaikuttaa todella olevan muutosten kourissa.

Joka paikassa puhutaan nyt Bar 54:stä, joka on ilmoittanut lopettavansa toimintansa.

Lopettamisesta liikkuu mitä ihmeellisimpiä huhuja, mutta yrittäjä Harri Välimaa kieltäytyy kommentoimasta. Hänen mukaansa mikään ei ole vielä varmaa.

-Tiedotamme sitten, kun on jotain tiedotettavaa.

Bar 54 on muuttunut forssalaisille erityisen rakkaaksi nyt, kun sitä uhkaa sulkeminen.

Jopa Hukan ikkunapöydässä istuvaa Jasak Leinoa harmittaa yökerhon lopettaminen, vaikka mies heitettiin sieltä ulos viimekäynnillä.

-Forssasta loppuu kaikki: tehtaat, baarit ja Holjatkin lyhenee. Ihmiset jää kotiin pelaamaan pleikkaa ja polttamaan pilvee, Jasak harmittelee.

Vastapäätä istuva ystävä Jouni Helin toppuuttelee.

Hänen mielestään baarikulttuuri ei kuole, jos ihmiset eivät sitä tapa. Hän ainakin lupaa omalta osaltaan pitää pystyssä Forssan pubeja.

-Tiedätkö, kun laitat lihaa palasiksi kokonaisen päivän, niin pari raikasta kaljaa työpäivän jälkeen tekee tosi hyvää, hän perustelee.

Yleensä hän juo ne pari työpäivän jälkeistä olutta juuri tässä pöydässä.

Tämä on Hukan pöytä numero kaksi. Baarin paras paikka, ikkunan vieressä.

Tästä näkee koko pubin ja tiski on lähellä. On helppo huikata Karina Jääskeläiselle, että valutapa vielä yksi Sandels, tuttavallisemmin Santtu.

Tähän pöytään ei kuulemma istu kuka tahansa.

Uudet tyypit hakeutuvat yleensä baarin perälle.

-Siellä ne pelaavat jotain lautapelejä. Me vittuillaan niille, kun kävellään ohi tupakalle. Mutta se on ihan vaan leikkiä, Jasak Leino kertoo.

Minut on kuitenkin kutsuttu tähän pöytään, vaikka olen paikassa ensimmäistä kertaa. Eteeni on tilattu Santtu, vaikka en ole sellaista pyytänyt.

Olen hieman hämmentynyt, mutta alan viihtyä.

Ympärilläni on boheemia porukkaa. Pitkätukkia, nahkatakkeja, tatuoituja miehiä.

Väkeä on yllättävän paljon, vaikka tarjoilija Karina Jääskeläinen kutsuu iltaa tavallista rauhallisemmaksi.

Pöydässä numero kolme iso porukka on alkanut pelata korttia ja peli saa heidät nauramaan äänekkäästi.

Alkaa tuntua lähes kotoisalta.

Karinan mukaan Hukassa on yleensä juuri tällainen tunnelma.

Ihmiset viettävät kiireetöntä iltaa, tutustuvat muihin asiakkaisiin ja kukin pöydässä tarjoaa vuorollaan.

Läppä lentää, ja se voi olla ronskiakin. Naapuripöytiin huudellaan kaikenlaista.

Hyvässä hengessä tietenkin.

Yksi huutelun kohteeksi joutuva on kolmospöydän korttipeliin osallistuva Iida.

19-vuotias nainen kerää paljon huomiota valkoisessa topissaan ja minihameessaan.

-Äääh, mä oon jo tottunut tähän, Iida sanoo.

Hän vakuuttaa, että Jouni Helin toimii turvamiehenä, jos vanhat limaiset miehet käyvät liian kuumina.

Vaikka Iida ja Jouni asuvat toistensa naapurissa, he ovat tutustuneet Hukassa.

-Aluksi me ajateltiin, että kuka vittu toi juniori on, kun me nähtiin Iida. Junnu jäi pyörimään tänne meidän kanssa ja nyt siitä on tullut mun henkilökohtainen hovikuski, Jouni selittää.

Hän on tavannut monet muutkin ystävänsä Hukassa.

Pub on auttanut ulkopaikkakunnalta muuttanutta sopeutumaan forssalaiseen elämänmenoon.

Juuri sosiaalisten vaikutustensa vuoksi pubit ovat yhä pystyssä.

Vakiokävijöistä muodostuu oma jenginsä. Myös henkilökunnasta tulee tuttu.

Pubeissa tapaa sellaisia ihmisiä, joita ei ehkä muuten tapaisi.

-Kuulee elämäntarinoita, Jasak Leino sanoo.

Baarikierroksella huomaa nopeasti, että samantyyliset ihmiset hakeutuvat samoihin paikkoihin.

Irlannin Setterissä viihtyy nuorempaa väkeä ja selvästi useampi nainen kuin Hukassa.

Setteriin tullaan tiistaisin myös halpojen hanajuomien perässä.

Tarjoilija Emmi Vettenranta on huomannut, että vastatäyttäneiden määrä pubeissa on ehkä jopa kääntymässä kasvuun.

Hänen mielestään uusi täysi-ikäisten sukupolvi menee yökerhoihin pubien kautta. He nauttivat erikoisoluet tai -siiderit ja menevät sitten tanssimaan.

Nousen pöydästä tilaamaan soodavettä, jottei Santtu nouse päähän.

Baarijakkaralla istuu kanta-asiakas kahvikuppi kädessään. Hän alkaa kertoa elämästään.

Mies lopetti alkoholinkäytön kokonaan 1990-luvulla. Raja tuli vastaan, kun alkoholi muuttui riippakiveksi sen sijaan, että se olisi illan piristäjä.

Uskon häntä täysin.

Alkoholi ehkä rentouttaa ja poistaa estoja, mutta sillä on ruma varjopuolensa.

Toisinaan Jasak ja Jounikin joutuvat kohtaamaan ikävät seuraukset. Alkoholi aiheuttaa suuttumusta ja turhia porttikieltoja baareihin.

Jouni muisteleekin mieluummin niitä kertoja, kun porttikieltoa ei tullut.

-Kerran vähän hermostuin ja löin nyrkin baarin seinästä läpi. Pyysin seuraavana aamuna anteeksi ja korjasin seinän kavereiden kanssa, hän kertoo.

Otetaanko vielä yhdet?

Kysymys on esitetty tässä pöydässä jo neljä kertaa. Se tulee vuoroin Jasakilta, vuoroin Jounilta.

Tällä kertaa kysymyksen esittää Jasak.

Jouni nyökyttelee päätään.

Hän kieltäytyy oluesta vain harvoin.

Vaikka Hukassa tarjoillaan 106 erilaista olutta, Karinan ei tarvitse kysyä, mitä laatua näille miehille laitetaan.

Yhtäkkiä Jasak kääntyy puoleeni. Hän näyttää keksineen jotain tärkeää:

-Siinä sulle loistava lopetus lehtijuttuun: Otetaanko vielä yhdet, hän ehdottaa.

-Ei ku hei. Siinä sulle otsikko.

Minua naurattaa miehen innostus. Hänen ideansa on ihan hyvä.

En malttaisi jättää uusia tuttaviani, mutta haluan kattavan kokonaiskuvan Forssan yöelämästä ja tarvitsen vielä jonkun paikan, johon tutustua.

Kun huikkaan Jounille ja Jasakille heipat Hukan ovelta, kolme pöydällistä vastaa.

Koskenniskassa Timo Helmroos laulaa Mansikkaa ja valkoapilan kukkaa.

Häntä kutsutaan täällä meidän Terpaksi.

Terppa kuuluu vakiokalustoon. Hän laulaa pehmeällä iskelmä-äänellään melkein joka ilta.

Yrittäjä Outi Sipilä palvelee baaritiskillä iloisesti hymyillen ja sekoittaa minulle kirpsakan mehudrinkin.

Mausta huomaa, että Outi on tehnyt drinkkejä jo pari vuosikymmentä.

Pöydässä istuu miesporukka. Kysyn heiltä, ovatko he paikallisia, mutta saan vastaukseksi murjaisun, etteivät todellakaan.

Hotellin asiakkaita siis.

Koskenniskan Night Club Rosea voi hyvällä syyllä kutsua Forssan legendaarisimmaksi baariksi. Tämä on kaupungin ensimmäinen drinkkibaari, vuosimallia 1962.

Täällä aloitettiin myös karaoke ensimmäisenä koko pitäjässä.

Karaokea lauletaan yhä, joka yö aamuneljään asti. Perinteestä ei luovuta.

Legenda ei kuitenkaan ole entisensä.

Kävijämäärä vähenee ja ihmiset tulevat juhlimaan yhä myöhemmin, nykyisin vasta reippaasti puolenyön jälkeen.

-Tuntuu, että koko yhteiskunta on siirtynyt myöhemmäksi, Outi Sipilä sanoo.

Sohvasta on tullut ravintoloille aiempaa ankarampi kilpailija. Etenkin vanhempi väki jää helposti kotiin.

Opiskelijat sentään lähtevät liikkeelle viikollakin, ja vakiolaulajat sekä hotelliasiakkaat ovat Koskenniskan yökerholle elintärkeitä.

Outi Sipilä kertoo, että taksikuskitkin valittelevat Forssan yöelämän tilannetta.

Öisten asiakkaiden määrä on vähentynyt. Jos taksia tarvitaan, se tilataan yhä useammin kotoa toiseen kotiin.

Kotibileisiin siis.

Baariin ei välttämättä lähdetä ollenkaan.

Minäkin olen valmis lähtemään kotiin.

Huomenna odottaa työpäivä, ja minua väsyttää.

Olen joka tapauksessa tyytyväinen iltaani.

Sain selville, että juhlijoiden määrä on Forssassa vähentynyt, mutta pubikulttuuri näyttää silti elävän vahvana.

Ihmiset haluavat nähdä toisia ihmisiä kasvotusten.

Kai se on jonkinlainen biologinen tarve.

Illanviettopaikkoja löytyy Forssasta joka makuun.

On perinteistä kaljamestaa, irkkupubia, nuorten suosikkeja ja vanhempien suosikkeja. On yökerhoja ja iltakuudelta ovensa sulkevia. On sellaisiakin paikkoja, joissa voi tilata yhden kahvin, eikä kukaan katso kieroon.

Ennen kaikkea olen ilahtunut siitä, millaisia tyyppejä olen tänään tavannut.

He ovat olleet aitoja ja avoimia, vaikka ovatkin hämäläisiä.

Forssan yöelämä ei ole ollenkaan niin laimea kuin moni väittää. Ei edes huonoimmillaan.

Koskenniska jää odottamaan asiakkaitaan. Niitä alkaa ripotella seuraavan parin tunnin sisällä.

Joskus hyvinä vuosina ei tarvinnut odotella ensinkään. Väki tuli, kun karaoke alkoi.

-Silloin täällä oli täyttä, Outi Sipilä sanoo. FL

 

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

24.9.2020

Fingerpori

comic