Lounais-Häme

Ovi on lupaavasti raollaan

Forssan kaupungin entinen kulttuurisihteeri Pertti Munck tunnetaan suorasanaisena miehenä.

Mikään salaisuus ei ole, että kun Munck vuonna 2009 jäi eläkkeelle, häneltä jäi muutama kana kynimättä. Erityisesti entistä kulttuurisihteeriä harmittaa se, että kaupunki lakkautti kulttuurisihteerin viran eläköitymisen yhteydessä.

Tilalle ei palkattu ketään, ja Munckilta jääneet tehtävät jaettiin useamman ihmisen kesken. Kun selkeää kulttuuripomoa ei ole, on yhdistysten rooli korostunut.

Munckin mukaan tilanne heijastuu edelleen kaupungin kulttuuritarjontaan. Kulttuuri ei henkilöidy keneenkään, kun se ei ole oikein kenenkään vastuulla.

-Kulttuuri on yksi paikkakuntansa peileistä, mutta tämä on vähän sellainen ”katotaan sitä sit” -kaupunki.

-Kaupungilla on hieno sekä kulttuurinen että teollinen historia. Se aiheuttaa painetta, mutta toisaalta sen pitäisi aiheuttaa myös tietynlaista kapinaa; meidän pitäisi pystyä luomaan uutta, Munck sanoo.

Forssalla olisi kuitenkin hänen mielestään mahdollisuuksia kehittyä vaikka millaiseksi kulttuurikaupungiksi.

Ovi on raollaan.

Hyvä esimerkki uusista tuulista on Forssan Teatterin syksyn päänäytelmä Variksen veli, jonka harrastajateatterille ohjaa näyttelijä, Teatterikorkeakoulussa professorinakin työskennellyt Kati Outinen.

Ohjaajavierailu sai alkunsa teatteriyhdistyksen puheenjohtajan Keijo Koskimiehen kahvipöydässä saamasta päähänpistosta. Koskimies lähetti Outiselle sähköpostia ja pyysi tätä ohjaajaksi. Outinen suostui.

Koskimies luokittelee yhteistyön teatterin näkökulmasta ”todella isoksi jutuksi”. Hän uskoo yhteistyökuvion nostattavan paitsi Forssan teatterin profiilia ja houkuttelevan uusia yleisöjä, myös tuovan pienen teatterin näyttelijöille uusia eväitä.

-Toivon, että tämä ruokkisi jatkoa ja innostaisi myös muita yhteistyöhön kanssamme. Toivottavasti tämä antaa myös muille harrastajateattereille rohkeutta vastaaviin yhteistyöprojekteihin.

Uutta ei synny ilman rohkeutta, ja rohkeutta kulttuurin tekemisessä tarvitaan.

-Kaikki kulttuurin tekeminen pohjautuu tavalla tai toisella hulluihin ideoihin – toiset muhivat pidempään, toiset vähemmän aikaa, Koskimies sanoo.

Forssaa Koskimies pitää varsin virkeänä kulttuurikaupunkina – ainakin, kun tapahtumien määrän suhteuttaa kaupungin kokoon.

-Valtaosa palveluista tulee kolmannen sektorin kautta. Ehkä se on se tämän kokoisen kaupungin erityispiirre.

Historiastaan Forssa osaa ammentaa, on aina osannut.

Ylpeä se saa olla erityisesti museotoiminnastaan, jonka keulakuvana komeilee vuoden 2014 museoksi valittu Forssan museo. Nimitys oli palkinto määrätietoisesta uudistamistyöstä.

Museonjohtaja Kati Kivimäen mukaan uudistustyön taustalla komeili ajatus museosta yhteisenä asiana. Siinä missä yhteisö kertoo esineistään, myös esineet kertovat yhteisöstään.

Näyttelyn uudistaminen perustui kaupunkilaisten toiveisiin, kirjoitettuun historiaan, museon kokoelmaan sekä innostuneeseen tiimiin.

Nimityksen varaan ei jääty kellumaan, vaan jatkoa on mietitty avoimin mielin. Kaikki tämä on myös kannattanut.

-Kävijämäärät kaksinkertaistuivat ja ovat pysyneet samalla tasolla nyt jo kolme vuotta. Nykyään museollamme on noin 11 000 kävijää vuodessa. Myös tutkijoiden yhteydenotot sekä ammattilaisten tekemät vierailut museoomme ovat lisääntyneet, Kivimäki luettelee.

Historian varaan on rakentanut myös Forssassa järjestettävä Kansainvälinen Mykkäelokuvafestivaali eli tuttavallisemmin ”mykkikset”.

Festivaalijohtaja Ville Koiviston mukaan tapahtuma istuu Forssaan jo yksin siksi, että tapahtuman näyttämönä toimii Forssassa sijaitseva vuonna 1906 perustettu Euroopan vanhin toimiva elokuvateatteri.

-Kun Forssa vuonna 1847 syntyi, oli tämä kahdeksanneksi kehittynein paikkakunta Suomessa.

Tänään päättyvät Mykkäelokuvafestivaalit järjestettiin jo 17. kerran. Tapahtuma kerää vuosittain noin 2 000 henkeä.

Paikkakunnan koosta johtuen kulttuuriväki tuntee toisensa, ja Koiviston mukaan yhteistyö onnistuu, kun sitä tarvitaan.

-Matkailun saralla olisi paljon tehtävää. Tämän päivän vaativa asiakas tarvitsee majoitusmahdollisuuksia, mutta eihän sellaisia Forssassa ole. Myös kuntien väliselle yhteistyölle olisi tarvetta.

-Aika pahasti olemme jääneet Hämeenlinnan varjoon – mistä ei tietenkään Hämeenlinnaa voi syyttää, Koivisto sanoo.

Mitä kaupunki sitten tarvitsisi?

Tarvitaan ideoita, heittäytymistä, uskallusta – siis persoonia, jotka tarttuvat asioihin ja toimivat.

Vähän sellaisia kuin Alpo Suhonen, joka avasi ovensa ja järjesti heinäkuussa ensimmäisen Musica Kalevi Aho -tapahtuman.

-Meiltä puuttuu kulttuurinen itsetunto, ja sen nostamiseen tarvitaan vahvoja persoonia. Nyt meillä on vain pikkuvirkamiehiä, jotka asioista kysyttäessä sanovat, ettei kuulu heidän toimialaansa, Munck sanoo.

Pertti Munckin mielestä forssalaiset voisivat ottaa hieman omistavamman otteen forssalaissyntyisestä säveltäjä Kalevi Ahosta. Helsingissä asuva Aho on tullut tunnetuksi erityisesti Sinfonia Lahden nimikkosäveltäjänä.

-Tuntuu, ettei Forssassa oikein ymmärretä Ahon merkitystä. Kalevi on vähän kuin annettu lahtelaisten omistukseen. Aho olisi meille samanlainen aarre kuin Sibelius Hämeenlinnalle, mutta me emme vain osaa hyödyntää häntä.

Säveltäjän itsensä mielestä Musica Kalevi Aholla voisi olla hyvät mahdollisuudet menestyä monien kilpailevien kesätapahtumien joukossa erityisyytensä takia.

Yhteen säveltäjään keskittyminen, hyvä ruoka ja pihalla järjestettävä jazzkonsertti ovat tekijöitä, joilla Aho uskoo festivaalin vetävän katsomot täyteen myös ensi vuonna.

-Forssan sijainti Helsingin, Tampereen ja Turun muodostaman kolmion sisällä on mainio. Potentiaalinen melko iso yleisö on lähellä.

-Kun festivaali vakiintuu, on tarkoitus saada myös kamariorkestereita vierailemaan Forssaan.

Hyvä ja kiinnostava kulttuuritarjonta ei ole pelkästään kulttuurinnälkäisen yleisön tarpeiden tyydyttämistä, vaan tapahtumilla on merkitystä myös kaupungin itsetunnon kannalta.

-Forssakin menetti itsetuntonsa välillä, mutta nyt tuntuu, että kaupunkikuva on muuttumassa, Aho sanoo ja viittaa muun muassa Finlaysonin tehtaiden sulkemiseen, työttömyyslukuihin ja kaupungin asukasluvun laskuun.

Yleisömäärien kasvaessa tulee toki eteen isompien esiintymispaikkojen etsiminen. Tämä luo tietyt reunaehdot kaupungissa järjestettäville tapahtumille.

-Forssassa ei ikävä kyllä ole kunnon isompaa salia, johon orkesteri voisi mahtua. Urheilutalo on ainoa. Se on vähän surkea paikka, mutta ei mahda mitään, Aho sanoo.

Riittävän ison ja konserttisaliksi taipuvan tilan puuttumiseen on törmännyt myös muun muassa konsertteja järjestävä Kulttuuri-Axel. Yhdistys järjestää kaupungissa musiikki- ja kulttuuritapahtumia – muun muassa Tyykijazzia, jonka ideoimisessa Pertti Munck oli aikoinaan mukana.

Yhdistyksen puheenjohtajan Sami Mattilan mielestä kaupunkiin tarvittaisiin noin 500 hengen sali.

Forssassa on aika ajoin väläytelty ajatusta vanhan Finlaysonin voimalan hankkimisesta ja muuttamisesta kulttuurin tarpeisiin. Mattila kuitenkin sanoo ymmärtävänsä talouden realiteetit.

-Kateellisina olemme katselleen Hämeenlinnan Verkatehtaan suuntaan. Vaikka meillä onkin kulttuuriministeri omasta takaa, ei haave todennäköisesti toteudu. FL

 

Uusimmat

Näkoislehti

18.9.2020

Fingerpori

comic