Lounais-Häme Urjala

Päiväperhosten lennot kirjataan tarkasti – Täpläpapurikko on Urjalan Hakkilan erikoisuus

Sauli Turja tekee linjalaskentaa Hakkilan maisemissa. Erittäin harvinainen täpläpapurikko voi hyvin Urjalassa.
Rento heilautus ja idänniittysilmä on Sauli Turjan haavissa. Havainnoija tarkkailee aina edessään olevaa 5x5x5-metrin kuutiota, vaikka ihan viiden metrin korkeuteen haavilla ei ylläkään. Kuva: Lassi Puhtimäki
Rento heilautus ja idänniittysilmä on Sauli Turjan haavissa. Havainnoija tarkkailee aina edessään olevaa 5x5x5-metrin kuutiota, vaikka ihan viiden metrin korkeuteen haavilla ei ylläkään. Kuva: Lassi Puhtimäki

Kolmen synkän perhoskesän jälkeen Sauli Turjalla on riittänyt viime ja tänä suvena taas runsaasti tarkkailtavaa. Häviämisuhan alla oleva täpläpapurikko on pärjännyt hyvin ainakin Urjalassa.

– Viime vuonna Suomessa tehtiin ainoastaan 8 havaintoa, joista puolet tein minä. Tänä kesänä kolmelta eri havaintokerralta minulla on jo seitsemän havaintoa ja kahdeksannenkin olen nähnyt, Turja iloitsee.

Suomen ympäristökeskukselle tehtävän päiväperhosten linjalaskennan Sauli Turja aloitti mökkimaisemissaan vuonna 2005, mutta perhoshavainnoistaan hän on raportoinut Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutille jo vuodesta 1998.

– Akaan kirkkoherrana ollessani tilasin jossain vaiheessa 1990-lukua nuorisotyötä varten Suomen Luonto -lehden. Jutun kannustamana lähdin mukaan seurantaan. Olen pienestä pitäen ollut kiinnostunut kaikenlaisten ötököiden elämästä, hän kertoo.

Linjalaskennan saloihin hänet perehdytti toinen harrastaja ja oman laskentalinjan hän suunnitteli ympäristökeskuksen kanssa. Metsälajeista havaintoja tekee vain harva, joten Turja halusi linjalleen myös metsätaivalta.

Ympäristöä tarkkaillaan kuutioina

Reilun neljän kilometrin linjalaskentareitti lähtee Turjan mökin kulmilta. Hakkilassa kulkevan reitin varrelta löytyy vilja- ja kesantopeltoja, eläinhakaa ja metsän laitamia. Reitti on jaettu 21 eri lohkoon.

Linjalaskennassa tarkkailualueena on havainnoijan edessä oleva 5x5x5-metrinen kuutio. Sivullekin voi toki vilkuilla, mutta ne havainnot päätyvät ainoastaan allergia- ja ympäristöinstituutin tilastoihin.

– Omissa jalanjäljissäni aina kuljen. Monta lajia tunnistan lentotavasta tai siipien kuvioinnista. En ryhdy arvailemaan, vaan haaviin perhonen on saatava.

Sydänkesällä riittää kirjattavaa

Kevään ensimmäisen kierroksen Turja tekee heti vapun jälkeen ja viimeisen yleensä elokuun lopulla.

Toukokuussa lenkin kiertää puolessatoista tunnissa, mutta sydänkesällä kuluu helposti tuplaten. Kierrosten välillä pitää olla vähintään viikko.

– Lauantaina reitillä kului kolme tuntia. Päivä oli kuuma ja perhosia oli hirveästi liikkeellä. Kaikkina vuosina olen seurannut myös mittareiden, yökkösten ja kehrääjien määrää. Niistä on havaintoja yhtä paljon kuin päiväperhosista, Sauli Turja kertoo.

Kasvillisuuden raportointilaskentaa tehdään perhostarkkailun ohella kahdesti kesässä. Silloin arvioidaan muun muassa mesikasvien määrää ja heinäkuun lopulla kirjataan ylös esimerkiksi kasvillisuuden korkeus.

Aurinko houkuttelee perhosia

Tarkkailukierrokselle lähtö edellyttää mielellään yli 13 asteen lämpötilaa. Auringonpaiste on toivottavaa ja ainakin pilvisyyttä tulisi olla mahdollisimman vähän. Myös tuuliolot kirjataan ylös.

Perhoshavaintojen määrä vaihtelee rajusti. Huonoimpina kesinä Sauli Turja on tehnyt noin 500 ja parhaimpina yli 2000 havaintoa.

– Vähimmillään havaittuja lajeja on ollut noin 30 ja parhaimmillaan yli 40, hän summaa. FL

Uusimmat

Näkoislehti

8.7.2020

Fingerpori

comic